Lentsikat 2: Pelastajat valkokangas

Viimevuotinen Lentsikat oli menestyneen Autot-animaation (2006) spin-off, jonka onnistui nousta omille siivilleen. Menestys on tuottanut jatkoa, ja piskuinen ruiskutuskone porhaltaa teattereihin toistamiseen. Tekijöillä on ollut selvästi kunnianhimoa, sillä Lentsikat 2: Pelastajat ei ole ensimmäisen elokuvan ideaton toisinto, pikemminkin päinvastoin. Jatko-osassa moni asia on mietitympi ja hiotumpi.

Dustyn taitolentomenestys on tuomassa kotikonnuille Potkurinmutkaan suuren lentotapahtuman. Dustylla on kuitenkin ongelma, sillä vaihdelaatikko vetelee viimeisiään. Lisäksi Potkurinmutkan lentokenttää uhkaa sulkeminen, mikäli paikalle ei saada toista sammutusyksikköä. Dusty päättää jättää kilpailut sikseen ja kouluttautua sammutuskoneeksi.

Jatko-osan käsikirjoitukseen ja hahmojen kehittelyyn on panostettu. Edelleen kyse on suoraviivaisesta ja hyvinkin vauhdikkaasta seikkailusta, mutta kilpailuhenkisyyden sijaan tarinan painopisteet ovat itsensä voittamisessa, uhrautumisessa ja toisten huomioimisessa sekä auttamisessa. Hahmoihin, erityisesti uusiin sellaisiin, on saatu tarvittavaa karaktääriä, jollaista ensimmäisen elokuvan hahmoissa ei liiemmin ollut. Tämä kuuluu myös suomenkielisessä toteutuksessa. Tällä kertaa ääninäyttelijät kykenevät tuomaan animaatiohahmoihin niiden kaipaamaa syvyyttä.

Kerronnallisesti elokuva on rytmitetty hyvin, ja kerronta tempaisee mukaansa niin pienemmän kuin vähän isommankin katsojan. Draaman kuljetus on paljon velkaa toiminta- ja katastrofielokuville, joille Lentsikat 2 on suoraa sukua. Autot 2:den kaltaista pyssynpaukuttelua ei kuitenkaan ole tarjolla vaan jännitys kumpuaa tulipaloista ja niiden sammuttamisesta. Seitsemän vuoden ikäraja on perusteltu.

Elokuvaan on upotettu myös hienovaraisia viittauksia vanhoihin toimintaelokuviin. Ne eivät ole elokuvan itse tarkoitus vaan silmänisku kasaritoiminnan parissa varttuneille vanhemmille. Aikuiskatsojan onkin vaikea olla hymyilemättä, kun sammutuslentue esitellään Arska-elokuville kumartavassa kohtauksessa ja keikalle lähdettäessä levylautaselle lätkäistään pyörimään AC/DC:n Thunderstruck.

3D ei tuo elokuvaan varsinaista lisäarvoa mutta vähitellen animaatioihin on saatu rakennettua kohtauksia, joissa kolmiulotteisuus erottuu edukseen kuvaa himmentävästä ominaisuudestaan huolimatta. Lentokohtaukset ovat paikoin näyttäviä eikä 3d-lasien epämukavuuskaan käy reilusti alle puolitoistatuntisessa elokuvassa rasitteeksi.

Lentsikat 2 ei lukeudu animaation klassikkoihin ja on kaukana oivaltavimmista Disney-piirretyistä, mutta vauhtianimaatioiden saralla se lukeutuu viimevuosien parhaimmistoon.