Laupias taksikuski valkokangas

Suomalais-bulgarialainen ohjaaja-käsikirjoittaja Tonislav Hristov on noussut esille kotimaamme elokuvakentällä lukuisilla dokumenttielokuvillaan. Miehen bulgarialaistausta on ollut vahvasti läsnä teoksissa ja yhtälailla se näkyy hänen ensimmäisessä näytelmäelokuvassaan Laupias taksikuski.

Ivan (Malin Krastev) on keski-ikäinen taksikuski, joka tekee yötöitä Bulgarian Sunny Beachilla. Känniset turistit ja örveltävät matkustajat vaativat pitkiä hermoja, mutta voimaa antaa täyttyvä rahakukkaro ja mahdollisuus palata takaisin Suomeen entisen vaimon (Alma Pöysti) sekä täysi-ikäisen pojan (Amos Brotherus) luo. Sattumien kautta taksikuskin hommille tulee kuitenkin loppu ja turistien kyyditys vaihtuu Bulgarian rajoilta eteenpäin pyrkivien pakolaisten kuljettamiseksi.

Laupias taksikuski on eräänlainen fiktiomuotoinen sielunveli Hristovin vuoden 2016 dokumenttielokuvalle Hyvä postimies. Dokumentissa ohjaaja heijasti Euroopan pakolaiskriisiä ja sitä ympäröinyttä populistista keskustelua pienen bulgarialaiskylän pormestarikampanjaan. Näytelmäelokuva omaa saman yhteiskunnallisen kehyksen, mutta pureutuu vielä syvemmälle kysymyksiin ihmisyyden luonteesta.

Elokuvan tarkastelee lähimmäisen rakkautta sekä sen asemaa nykypäivän Euroopassa. Nimensä kautta teos linkittää itsensä Raamatun tarinaan Jeesuksesta ja häntä auttaneesta samarialaisesta. Kuten alkuperäinen tarina myös elokuva kysyy, kuka on aidosti hyvä lähimmäinen. Ivanin elämässä kun toisen auttamista keskeisemmäksi nousee ihmisten itsekkyys, niin yhteisön, lapsuuden aikaisten ystävien kuin miehen itsensäkin toimesta.

Teos osoittaa, että lähimmäisen rakkaus on ihmisiin syvästi juurtunutta mutta yhtälailla helposti murenevaa. Jokainen on altis virheille ja niiden seuraukset voivat olla kauaskantoisia, eivätkä aina helposti korjattavissa. Elokuva tuo irvokkaasti esille Euroopan vallitsevia sosiopoliittisia rakenteita. Jurriset ja takapenkille yrjöävät suomalaisturistit taksi vie perille, mutta syyrialaisperhe häädetään pois pelkästään itkevän vauvan takia. Samalla rajan yli saapuvien pakolaisten periksiantamattomuus herättää katkeruutta Ivanissa. Suomeen aikoinaan muuttanut mies kun pakeni häntä koipien välissä heti, kun bisnekset menivät nurin.

Hrisovin elokuvan läpi kulkee ihailtavan vahva temaattinen linja. Se sitoo luontevasti yhteen henkilöhahmojen motiivit ja päämärät sekä niiden syyt ja seuraukset. Hiljaiset kuvat rytmittävät kerrontaa vailla alleviivaavia lauseita tai osoittelevia hetkiä. Tyyli on naturalistinen, kuten dokumentintekijältä voikin odottaa.

Fiktiivisyys takaa myös vapaamman ilmaisun. Tältä osin Laupias taksikuski onkin monella tapaa jopa tiettyjä Hristovin dokumenttielokuvia puhuttelevampi. Se ammentaa todellisesta maailmasta, mutta sen kokonaiskuva ei kipuile dokumentaarisuuden vaateissa, mikä auttaa keskeisen sanoman välittymisessä. Lopputuloksena on vaikuttava draama, jota ohjaa syvähumaani tarve ymmärtää ihmistä.