Laputa – linna taivaalla valkokangas

Hayao Miyazakin vanhemmat teokset ovat viime vuosina kokeneet vahvan renessanssin Suomen valkokankailla. Henkien kätkemän (2001) jälkeisen suosion saattelemana on ensi-iltansa saanut suurin osa mestarin aiemmasta tuotannosta, johon on voinut tutustua miltei puolen vuoden välein. Uusin elokuva, Ponyo rantakalliolla, saapuu Suomeen vasta syksyllä, mutta 1980-luvun seikkailuelokuva Laputa – linna taivaalla lievittää varmaan pahinta odotusta.

Eräänä iltana pienessä työläiskaupungissa asuva Pazu pelastaa taivaalta tippuvan Sheeta-tytön. Tyttöä kuitenkin jahtaavat niin ilmarosvot kuin armeijakin, joten nuoret joutuvat tienpäälle. Kaiken takana tuntuu olevan myyttinen ilmojen atlantis Laputa, johon Sheetalla näyttää olevan outo yhteys. Myyttinen kaupunki kiehtoo kaikkia sen menneisyyden tuntevia, vaikka syyt voivatkin olla hyvin erilaisia.

Laputa viittaa Jonathan Swiftin Gulliverin matkojen taianomaiseen lentävään saareen, jonka asukkaat olivat siunattuja tiedolla ja vallalla. Satumaisten rikkauksien kiinnostaessa aikuisia jää heiltä näkemättä luonnon paratiisi, jonka laputalaiset ovat rakentaneet. Vaikka tieteen avulla onkin luotu harmoniaa luonnon ja teknologian välille, se on väärissä käsissä vaarallista valtaa. Saavuttamattomuudessaan Laputa kuvastaa myös menneisyyttä ja muistoja, joihin on mahdotonta palata.

Laputa yhdistelee japanilaista ja länsimaalaista arkkitehtuuria tehden Miyazakin luomasta maailmasta ajattoman ja universaalin. Kun Kikin lähettipalvelun (1989) näkymiä on muokannut Miyazakin kiinnostus Tukholman kaupunkilaismaisemaan, niin Laputan katukuvassa kummittelee englantilainen työläiskaupunki. Verrattuna uusimpiin Miyazakin elokuviin animaatio on rosoisempaa ja tummempaa, mutta se soveltuu tarinan maailmaan mainiosti.

Miyazakin saduilla on aina synkkä, syvempi puolensa, mikä on varmasti auttanut niitä kestämään aikaa. Laputa – linna taivaalla onkin hieno osoitus tulevasta urasta, mutta ei kuitenkaan yhtä mieleenpainuva kuin myöhäisemmät mestariteokset. Miyazakin myöhemmistä elokuvista tutut teemat, kuten ekologisuus, sota ja taikuus, ovat jo läsnä. Lapsenmielinen usko johonkin näkyvää todellisuutta suurempaan avaa portit toiseen maailmaan, jossa taikuus on mahdollista.