Kuninkaan hologrammi valkokangas

Tom Tykwer on ollut elokuvissaan pitkään kiinnostunut yhteisöllisyydestä ja kulttuuristen rajojen rikkomisesta. Wachowskien kanssa tehdyissä Pilvikartastossa (2012) sekä Sense8-sarjassa (2015) ajatukset kollektiivisesta muistista ja jaetuista elämistä on viety äärimmilleen. Edeltäjiinsä verrattuna Kuninkaan hologrammi vaikuttaa ensisilmäyksellä valjulta välityöltä. Se kuitenkin tutkii omalla tyylillään ajatuksia kulttuurirajat ylittävästä yhteisöllisyydestä.

Alan Clayn (Tom Hanks) elämä on risteyskohdassa. Avioliitto on karahtanut kiville, rahaa tyttären koulutukseen ei löydy ja työmatka Saudi-Arabiaan on hänen viimeinen oljenkortensa. Yksinkertaista hologrammipalvelun esittelymatkasta tulee odotettua pidempi ja stressi alkaa saada fyysisiä ilmentymiä. Tasapainoa Alanin elämään tarjoavat autokuski Yousefin (Alexander Black) elämänohjeet ja lääkäri Zahran (Sarita Choudhury) neuvot.

Kuninkaan hologrammi jatkaa tutulla polulla, jossa ikäkriisiin haetaan helpotus eksoottisista maisemista. Kuten elokuvissa Omaa tietä etsimässä (2010) tai The Best Exotic Marigold Hotel (2011), tarjoaa omasta arjesta poikkeava yhteiskunta mahdollisuuden nähdä oma elämä erilaisessa valossa.

Kuninkaan hologrammi pitää kiinni itäisestä eksotiikasta, mutta ei alennu samaan kolonialistisen holhoavaan asenteeseen, johon edeltäjänsä usein jämähtivät. Tämä korostuu siinä tosiasiassa, että Alan kohtaa koulutettuja ja varakkaita ihmisiä, joiden elämä pyörii samojen kysymysten ympärillä kuin hänenkin.

Moderni Saudi-Arabia vanhojen traditioiden ja länsimaisten arvojen ristiaallokossa on kiinnostavasti kuvattu. Ajatus siitä, että pinnan alla olemme kaikki samanlaisia, elää vahvana Kuninkaan hologrammissa. Tykwer käyttää paljon aikaa kuvaten salattuja maailmoja ja asioita, jotka piiloutuvat katseilta. Oli kyse sitten dekadenteista juhlista suljettujen seinien sisällä tai salaisista uimamatkoista veden alla, kätkevät pinnat usein taakseen yllättäviä maailmoja. Yhteiskunnan kontrolli nousee näissä rajoissa näkyväksi, vaikka samalla ne tarjoavat illuusion toisenlaisesta todellisuudesta.

Hyvin kevyt tarina alkaa matkakuvauksena ja muuttuu loppua kohden hyvin turvalliseksi romanttiseksi komediaksi. Kaupallinen ikäkriisitarina ja taiteelliset kiinnostuksen kohteet eivät kuitenkaan kohtaa toisiaan. Tykwer yrittää nostaa Alanin rutiineista koostuvat päivät samanlaisiksi yhteiskunnallisen vallan koneistoiksi kuin tarkat säännöt, joita isäntämaassa tulee noudattaa. Tätä ajatusta ohjaaja ei kuitenkaan pysty viemään loppuun asti. Kyseessä ei ole pelkkä välityö, sillä kunnianhimoa Kuninkaan hologrammilla tuntuu olevan. Syvälliseksi sukellukseksi elokuvaa ei voi kuitenkaan sanoa.