Muskettikonsolipelisoturit
Kolme muskettisoturia on dramatisoidun viihteellistä ja ylenpalttisen romantisoitua seikkailuviihdettä, joka sijoittuu kyllä tiettyyn historialliseen aikakauteen ja hyödyntää todellisia henkilöitä, mutta siirtyy pian aivan omaan todellisuuteensa, kauas historiallisesta realismista ja ajankuvauksesta. Ja ei, en puhu uudesta Kolme muskettisoturia 3D -elokuvaversiosta vaan alkuperäisestä Alexandre Dumas'n romaanista vuodelta 1844.
Paul W.S. Andersonin ohjaama Kolme muskettisoturia nakkaa puolestaan kaiken realismin ikkunasta ulos ja tarjoaa videopelimäisiä hidastuksia, fysiikan lakeja uhmaavia hypi-pompi-miladyja, scifi-henkisiä Da Vinci -keksintöjä sekä aivan uudenlaisia juonenkäänteiden tulkintoja. Ilmalaivojen armeijat hyökkäävät vuosisatoja ennen niiden keksimistä ja musketöörit ovat ninjojen, sammakkomiesten ja supersankarien risteytyksiä. Kääntyykö Dumas haudassaan? Ja jos kääntyy, kuuluuko tuonpuoleisesta "merde" vai "merci"?
Dumas'n teos perustuu aidon historiallisen henkilön eli vaiherikkaan elämän eläneen oikean D'Artagnanin muistelmiin, mutta Dumas'n tarkoituksena ei missään vaiheessa ollut jumittua faktoihin ja detaljeihin saatikka tarjota autenttista näkemystä 1600-luvun Ranskan liasta, kurjuudesta ja ongelmista. Dumas'n tarkoitus oli antaa mielikuvitukselle ja romantiikalle siivet ja tarjota lukijoilleen puhdasta seikkailuviihdettä, eskapismia sen parhaassa muodossa. Myöhemmät tulkitsijat ovat puolestaan tulkinneet kirjailijaa omalla tavallaan.
Tulkintojahan on riittänyt, sillä lähes joka ainoalla vuosikymmenellä viimeisen sadan vuoden ajan on nähty uusi filmatisointi aiheesta. Varhaisimmat ovat yli sadan vuoden takaisia, ja muskettisoturit ovat päätyneet niin valkokankaalle kuin animaatiosarjojen koirahahmoiksi. Olennaista ei ole ollut se, mitä on kulloinkin kerrottu vaan miten se on kerrottu ja miten se on heijastanut senhetkisen aikakauden linjauksia. Tähän jatkumoon asettuu myös Andersonin tulkinta aiheesta.
Andersonin aiemmat elokuvat ovat olleet varsin huonoja ja kaavamaisia osittain senkin takia, että ne ovat perustuneet kaavamaisiin kauhupeleihin. Andersonin uusin elokuvakaan ei ole mikään klassikko, mutta ei hän täysin metsäänkään aja. Tarinan sisäistä logiikkaa ei kannata edes etsiä, mutta ei ohjaaja siihen pyrikään.
Tarkoituksena on viihdyttää nykypäivän konsolipelien maailmassa syntynyttä sukupolvea, joille hidastukset, vaijereilla loikkimiset, 3D ja kiiltokuvamainen karkkikauppamaisuus on kaikki kaikessa. Tässä tehtävässään Anderson onnistuu omalla tavallaan. Kohtauksissa ei ehkä ole järkeä, mutta niissä on monesti tyyliä ja visuaalisuutta.
Näyttelijät ovat myös ymmärtäneet jutun juonen ja pitävät selvästi hauskaa ilman, että he heittäytyisivät liian syvällisesti minkään metodinäyttelemisen pauloihin. Andersonin vaimo Milla Jovovich vetää Miladyna samaa notkeaa toimintanaisen roolia kuin yleensäkin, mutta kyllä korsetti aina zombileffojen tamineet hakkaa. Christoph Waltz kärvistelee kardinaali Richeliuna, ja yksisilmäisiä miekkamiehiä viime aikoina esittänyt Mads Mikkelsen julmistelee kavalana Rochefortina juuri niin yliampuvasti kuin kuuluukin.
Ehkei Kolme muskettisoturia juuri muuta ole, mutta se on ainakin selkeästi erilainen 2010-luvun elokuvatulkinta teoksesta, josta taatusti tullaan tekemään uusia versioita seuraavankin sadan vuoden ajan.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 3 henkilöä
Seuraava:
Kotirauha
Kotirauha on ajatuksia herättävä elokuva, joka yhteiskunnalliselta näkökulmaltaan on hyvin kiinni ajassaan.
Edellinen: Iho jossa elän
Almodóvarin surrealistisiin mittakaavoihin venyvä tarina on yksi ohjaajansa synkimmistä teoksista.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta