Klovni - Kyllä nolottaa valkokangas

Tanskalaiskomedia Klovni – Kyllä nolottaa (2010) on elokuva, jollaista ei voisi kuvitella tehtävän Suomessa. Se ei välttämättä ole huono asia.

Elokuvan taustalla on Frank Hvamin ja Casper Christensenin luoma televisiosarja Klovn (2005–2009), jonka FST5 on esittänyt nimellä Kyllä nolottaa. Tanskassa huippusuositun sarjan päähenkilö on Hvamin esittämä Frank, joka ajautuu kiusallisesta tilanteesta toiseen. Kohtaukset liittyvät enimmäkseen parisuhteeseen ja arkiseen kanssakäymiseen sukulaisten, naapurien ja ystävien kanssa. Sarja on saanut vaikutteita amerikkalaisen Larry Davidin luomasta Jäitä hattuun -tilannekomediasarjasta (2000–).

Klovni – Kyllä nolottaa on Tanskan katsotuin elokuva kymmeneen vuoteen. Se on saanut myös kriitikot puolelleen. Selitystä tälle voi hakea tv-sarjan suosiosta, joka on tehnyt Hvamista ja Christensenistä tähtiä vähän samaan tapaan kuin brittiläinen Konttori (2001–2003) teki Ricky Gervaisista ja Stephen Merchantista. Tanskalaiskoomikoiden kotimaassaan nauttimasta arvostuksesta kertoo muun muassa se, että elokuvassa tekee cameo-roolin Tanskan merkittävimpiin elokuvaohjaajiin lukeutuva Jørgen Leth.

Toinen selitys piillee tanskalaisessa mielenlaadussa, jota tunnetusti kiehtovat kaksimielisyydet ja navan alapuolelle tähtäävä huumori. Harvassa eurooppalaisessa kielessä kirosanat ovat niin etabloitunut osa puheenpartta kuin tanskassa. Useimmat tanskalaiset ovat myös ylpeitä ronskista ja uskaliaasta huumoristaan.

Täkäläisestä näkökulmasta katsottuna Klovnin huumori kaikessa graafisuudessaan on tosiaan uskaliasta. Suomessa elokuva on saanut ikärajan K15, vaikka se Tanskassa sallittiin 11 vuotta täyttäneille. Finnkino joutui myös sensuroimaan elokuvan julistetta, josta saattoi suurennuslasilla tiiraamalla löytää vilauksen Frank Hvamin sukuelimistä.

Elokuvassa Frank ja hänen paras kaverinsa Casper (Christensen) lähtevät kanoottiretkelle, jonka aikana seksihullun Casperin on määrä saada tarpeensa tyydytettyä niin usein kuin suinkin mahdollista. Ennen reissua Frankin Mia-vaimo (Mia Lyhne) saa tietää olevansa raskaana, mutta harkitsee aborttia miehensä kypsymättömyyden vuoksi. Todistaakseen vaimolleen olevansa isä-ainesta Frank kaappaa retkelle mukaan sukulaispoika Bon (Marcuz Jess Petersen).

Klovnin kohtaukset pyörivät lähes yksinomaan alastomuuden ja seksin ympärillä. Frank luulee nukkuvaa anoppiaan vaimokseen ja masturboi tämän päälle aiheuttaen anopille silmävamman. Casper vonkaa luokkaretkellä olevia lukiolaistyttöjä, mutta päätyy lopulta harrastamaan seksiä näiden miespuolisen opettajan kanssa. Frank ja Casper ottavat kuvan 13-vuotiaan Bon pippelistä tämän nukkuessa ja ilkkuvat pojan elimen pienuudelle pilvipäissään. Ja niin edelleen.

Elokuvan naisille on varattu varsin perinteinen rooli. Mia ja Casperin vaimo Iben (Iben Hjejle) ovat järkeviä ja hyväuskoisia justiinoja, joiden tehtävä on palauttaa töppäilevät miehensä ruotuun. Herkän ja ylipainoisen Bon hahmo tuo elokuvaan ripauksen vakavuutta, ja poika saakin häntä pilkanneet aikuiset miehet häpeämään käytöstään. Nimenomaan häpeä on se teema, jonka käsittelyssä tanskalaiskomedia vapautuu kulttuurisidonnaisuudestaan.

Elokuvan totaalinen hävyttömyys saattaa kirvoittaa jokusen tahattoman tirskahduksen myös niiltä katsojilta, joita suttuinen alapäähuumori sinänsä ei naurata. Hvam ja Christensen menevät yksinkertaisesti niin pitkälle, ettei katsoja voi olla reagoimatta. Tässä mielessä dogma-tyyliin kuvattu Klovni muistuttaa hieman Lars von Trierin Idiootteja (1998). Häpeän lisäksi kaksinaismoralismi ja sopivaisuuden rajojen koettelu ovat molempien elokuvien teemoja. Mutta toisin kuin mestarillinen Idiootit, Klovni ei tarjoa katarsista. Loppujen lopuksi se on vain elokuvan mittaan venytetty vitsi, joka olisi enemmän kotonaan televisiossa kuin valkokankaalla.