Se tapahtuu aina jollekin toiselle

Ken Loach kuvaa elokuvissaan tavallista kansaa, työväestöä, jonka elämä on englantilaisessa luokkajakoon historiallisesti perustuvassa systeemissä ollut aina enemmän tai vähemmän kamppailua kurjistumista vastaan. Loach ottaa voimakkaasti kantaa yhteiskunnassa havaitsemiinsa epäkohtiin. Lakonisesta kerronnastaan huolimatta Loach ei edes pyri olemaan mikään ulkopuolinen, kiihkoton ja objektiivinen tarkkailija, vaan puolustaa henkeen ja vereen työväenluokan ihmisten oikeutta tulla kuulluksi ja tunnistetuiksi oikeina ihmisinä, ei vain jonkin systeemin osasina tai yläluokan nautintoja turvaavina palvelijoina.

Sorry We Missed You Usein Loach pehmentää elokuviensa synkkiäkin ihmiskohtaloita siellä täällä pilkahtelevalla huumorilla ja kehottaa ihmisiä tukemaan toisiaan hädän hetkellä ja luottamaan joukkovoimaan, kuten mainiossa elokuvassaan Looking for Eric (2009), jossa Manchester Unitedin seuraikoni Eric Cantonaksi naamioituneet postimiehet näyttivät, että heidän ylitseen ei kävellä. Elokuva oli voimauttava katselukokemus, ja valoi uskoa siihen, että ystävien ja yhteisön turvin elämä jatkuu, vaikka välillä onkin vaikeaa.

Käsikirjoittaja Paul Laverty on Loachin luottomies, yhteistyö alkoi jo Carlan laulusta 1996. Loach on voittanut Cannesin elokuvajuhlien himoitun pääpalkinnon Kultaisen Palmun jo kahdesti, elokuvilla I, Daniel Blake (2016) ja The Wind that Shakes the Barley (2006), joista jälkimmäinen oli jo yli kahdeksankymppisen Loachin uralle epätyypillisesti historiallinen draama. Molempien elokuvien käsikirjoittajana toimi Laverty, jonka käsialaa on myös Ken Loachin uusin elokuva Kiitos tilauksestasi.

Sorry We Missed YouLoachin uusimmassa sosiaalisen realismin läpitunkemassa draamassa Kiitos tilauksestasi keskiössä on jälleen kerran toimeentulon kanssa kamppaileva työläinen ja hänen perheensä. Ricky on ajautunut hanttihommasta toiseen, ja perhe, johon kuuluu vaimon lisäksi teini-ikäinen poika ja tämän pikkusisko, on velkakierteessä. Ricky uskoo keksineensä, miten päästä kunnon tienesteihin käsiksi ja alkaa franchise-yrittäjäksi, eli ajamaan omalla autollaan keikkaa pakettilähettinä DPD-firmalle.

Ricky ei aivan ymmärrä mihin ryhtyy, sillä toimiminen itsenäisen yrittäjän statuksella tarkoittaa myös sitä, että Ricky kantaa itse täyden vastuun jos jotain menee pieleen tai lähetys myöhästyy. Ricky taistelee kelloa vastaan, hänen kohtalonsa on sidottu dataan joka ei armoa tunne tai anna. Ongelmat alkavat kasautua ja Rickyn ja Abbien syöksykierre syvenee, mutta perhe tukee ja rakastaa toisiaan. Mistään muualta tukea ei herukaan. Tuntuu siltä kuin Loachin usko brittiläiseen yhteiskuntaan murenisi elokuva elokuvalta.

Sorry We Missed YouKen Loach onnistuu aina löytämään elokuviensa rooleihin luonnonlahjakkuuksia, joista monet ovat ensikertalaisia kameran edessä, ja ehkä juuri siksi niin uskottavia. Loach tuntee kuvaamansa ihmiset ja tunnistaa heidät iän tuomalla varmuudella etsiessään sopivia kasvoja casting-tilaisuuksista ympäri maata. Ricky Turneria näyttelevä Kris Hitchen on ilmiömäinen roolissaan miehenä, joka ottaa iskut vastaan ja koettaa samalla säilyttää kasvonsa ja inhimillisyytensä.

Rickyn vaimoa Abbieta esittävä, niin ikään upeaa työtä tekevä Debbie Honeywood on aiemmin tehnyt vain yhden roolityön television puolella, ja perheen poikaa Sebastiania esittävälle Rhys Stonelle rooli oli ensimmäinen. Stone on pelottavan vakuuttava perheen teini-ikäisenä ongelmanuorena, jolla on kuitenkin sydän paikallaan. Perheen pienin Lisa Jane (Katie Proctor) kärsii lasten tavoin perheen sisäisistä ristiriidoista, joiden syitä ei voi ymmärtää. Kun vanhempien elämä on muuttunut eloonjäämiskamppailuksi, ovat lapset aina sijaiskärsijöitä, muistuttaa Loach.

Sorry We Missed YouKiitos tilauksestasi ei sorru missään vaiheessa siirappiseen tunteiluun tai asioiden alleviivaamiseen Hollywoodin tyyliin. Se luottaa kuvien ja tilanteiden voimaan, arkiseen kaikesta turhasta riisuttuun realismiin, jota minimaalinen lavastus tukee. Ken Loach kertoo yhden perheen näkökulmasta sen, mikä modernissa markkinataloudessa ja urbaanissa, jälkiteollisessa Englannissa on mennyt vikaan. Yhteiskunta tuntuu hyökkäävän jäseniään kohtaan kuin pillastunut syöpäkasvain, lamasta ja talouden tilanteesta on tullut abstrakteja kielipelejä, joilla kansalaiset pelotellaan nöyriksi. Jokainen on oman onnensa seppä -hokema ajaa kaikki toimimaan vain omaa etuaan ajatellen. Kuka hyötyy, kysyy Loach, ja ovatko työläiset unohtamassa järjestäytymisen tuoman voiman, kun keskustellaan reilusta tulon- ja taakanjaosta?

Työväenluokan ihmiset on usutettu toinen toisiaan vastaan kamppailemaan murusista, joita tippuu parempiosaisten pöydiltä. Tällä kertaa Loach ei ole enää yrittänyt tai kyennyt pehmentämään sanomaansa huumorilla, mikä ei välttämättä tee katselukokemuksesta kovin miellyttävää, joskin ravisuttavan. Mutta pitäisikö elokuvan sitten aina olla pelkkää viihdettä? Kun Turnerin perheen kohtalo alkaa ahdistaa, Loach ei tarjoa helpotusta tilanteeseen vaan vääntää ruuvia yhä tiukemmalle, eikä päästä otteestaan.

Sorry We Missed YouElokuvan suomenkielinen nimi ei kerro sisällöstä mitään, toisin kuin paljastava alkuperäisnimi Sorry We Missed You. Se viittaa paitsi lähetin jättämään lappuun asiakkaalle, myös siihen kuinka helppoa yhteiskunnan turvaverkkojen läpi on pudota aivan pohjalle, jos kukaan ei ole ottamassa kiinni. Loach liputtaa inhimillisyyden puolesta, ja pakottaa miettimään mitä kätkeytyy kustannustehokkaan yhteiskunnan kulisseihin, vanhusten kotihoitoon, keikkatyöläisten ja paskaduunien todellisuuteen.

Kiitos tilauksestasi on saanut inspiraationsa todellisista tapahtumista, tammikuussa 2018 kuolleen Don Lanen kohtalosta, joka aiheutti kohua saarivaltakunnassa The Guardianin kerrottua tapauksesta. Don Lane ajoi pakettilähettinä DPD-yhtiölle ja kuoli kesken työtehtäviensä diabeteksen edesauttamaan sydänkohtaukseen. Lane sairasti ykköstyypin diabetesta, mutta oli jättänyt lääkärikäyntejä väliin, koska ei voinut olla pois töistä. Syynä tähän oli, että Lane, joka oli työskennellyt 19 vuotta samalle yhtiölle, oli itsenäinen yrittäjä, eli ei varsinaisesti yhtiön palkkalistoilla. Hän oli saanut jo 150 punnan sakot, koska ei ollut onnistunut palkkaamaan itselleen tuuraajaa päiväksi. Syynä poissaoloon oli lääkärillä käynti. Lanella ei ollut varaa olla enää poissa työstään. Hän kuoli 53-vuotiaana.

* * * * *
Arvostelukäytännöt