Saariston kesä
Muumeistaan tunnettu Tove Jansson (1914–2001) kirjoitti varsinkin myöhemmällä urallaan myös selkeämmin aikuisille suunnattuja romaaneja. Niistä tunnetuimpia ja käännetyimpiä on vuonna 1972 ilmestynyt Kesäkirja, joka kertoo Sophian ja hänen isoäitinsä kesien vietosta Suomenlahden saarella. Jansson kirjoitti teoksen äitinsä kuoleman jälkeen ja on ammentanut siihen tiettävästi varsin paljon omasta ja perhepiirinsä elämästä.
Kesäkirjan keskiössä on tytön ja isoäidin tiivis suhde sekä ulkosaaristo. Varsinaista juonta ei ole, vaan jokainen luku käsittelee yhtä kesänaikaista tapahtumaa. Kesät vaihtelevat, mutta kerrotut tapahtumat etenevät pääpiirteittäin keväästä syksyyn, jolloin luvuista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus. Janssonille rakkaan meren ja saarielämän merkitystä ei voi vähätellä. Se oli hallitseva voima jo hienossa Muumipappa ja meri -teoksessa (1965), jonka mystinen ja liki maaginen meren ja ulkosaariston kuvaus on Kesäkirjassa vaihtunut hienovaraisen arkiseen havainnointiin meren läsnäolosta sen syleilyssä asuvien ihmisten elämässä.
Käytännössä juonettoman kirjan vieminen valkokankaalle on kiinnostava ja uskalias hanke, johon meillä vähemmän tunnettu yhdysvaltaisohjaaja Charlie McDowell rohkeni tarttua. Elokuvaan on poimittu osa kirjan tapahtumista ja ne on yhdistetty yhteen kesään. Samalla tarinaan on tuotu mukaan perhedraamaa, joka Janssonin tekstissä jää enemmän taustalle ja lukijan rakentamien tulkintojen varaan. Siinä missä kirjassa vain lyhyesti viitataan Sophian äidin kuolemaan, elokuvassa äidin poismeno on alkukohtauksesta asti läsnä ja punaisena lankana toimii isoäidin merkitys Sophian ja hänen isänsä suhteen lähentymiselle. Kirjassa isä on enemmän taustahahmo, kun tapahtumia käsitellään Sophian ja isoäidin kautta.
Kiitosta Kesäkirja-elokuvalle on annettava siitä, että suomalaisesta saaristosta ei ole rakennettu pittoreskia postikorttia, vaan auringonlaskukuvista huolimatta miljöö näyttäytyy saaristolaisenkin silmiin autenttisena aina perheen karua mökkiä myöten. Tekijöiden ulkopuolisuus taas näkyy siinä, että Janssonin tekstin saaristolaiselämää havainnoineet yksityiskohdat jäävät katveeseen.
Tämä korostuu vierailussa johtaja Malanderin huvilalla. Kirjan luvussa Jansson tavoittaa monia hykerryttäviäkin piirteitä saaristolaisuudesta, mutta elokuvan tiivistetymmässä kerronnassa ne jäävät merkityksettömiksi, mikä saa koko Malanderin huvilalla vierailun näyttäytymään elokuvassa jopa hivenen irrallisena jaksona. Toisaalta perheen veneretkellä kohdalle osuvaan myrskyyn on elokuvassa saatu kiteytettyä tarvittavaa draamaa, joka palvelee elokuvaan rakennettua punaista lankaa tyttären ja isän suhteen kehittymisestä.
Elokuvan voimavarat ovat toisaalla kuin kirjan, minkä johdosta erilaisten kerrontamuotojen vertailu on hankalaa ja osin tarpeetontankin. Elokuvassa kokemukseen on voitu tuoda mukaan äänimaailma, joka miellyttävästi tapailee saaressa elämisen todellisuutta, joskin merellisestä ääniympäristöstä ei ole rakennettu niin vangitsevaa elementtiä kuin vaikkapa Céline Sciamman mestarillisessa Nuoren naisen muotokuvassa (2019).
Kirjan ja siihen pohjaavan elokuvan olennaisin ero lienee lopulta siinä, että kirjoissa tarinat kasvavat lukijoidensa tulkintojen mukana. Tarinoiden elokuvaversioissa kyse on useimmiten tekijöiden valmiiksi katsojille antamista tulkinnoista. Elokuvan kohtalona on tällöin jäädä vain elokuvaksi, sillä ani harvoin kirjan tulkintahorisonttia kyetään siirtämään valkokankaalle. Tällaisiakin onnistumisia on, mutta Kesäkirja ei sellaiseksi lukeudu. Se ei tarkoita, että elokuva olisi epäonnistunut. Kesäkirja on lähes kaikilta osatekijöiltään laadukas, mutta näiden laadukkaiden osiensa summaa suuremmaksi se ei kykene kasvamaan, vaan sijana on olla pieni tunnelmapala saariston idyllisestä kesästä.
Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä
Seuraava:
Isoäidin miljoonat
Isoäidin miljoonat -elokuvan pienieleisyys ja yleismaailmallinen teema iskevät syvälle.
Edellinen: Seitsemän
Sarjamurhaajaelokuvien aateliin kuuluva teos vie metaforiselle matkalle ihmismielen helvetin syövereihin, jossa usko maailman hyvyyteen katoaa.