Kanelia ja lihapullia valkokangas

Kanelia ja lihapullia käsittelee turkinkreikkalaisen Faniksen pitkää matkaa takaisin kotiin. Lapsena Konstantinopolissa kasvanut kreikkalainen Fanis karkotetaan perheineen Turkista, kun maiden väliset suhteet kiristyvät. Taakse jäävät niin rakas isoisä, kuin ihana tyttöystävä Saimekin. Poika kasvaa Kreikassa, tuntien aina olonsa ulkopuoliseksi. Isoisäkään ei lupauksista huolimatta koskaan saavu perässä Fanista tapaamaan, ja Saime lakkaa kirjoittamasta. Perhe kokkaa ja syö, mutta Konstantinopoli ei haihdu haaveista tai muistoista koskaan. Kehystarinassa jo aikuistunut Fanis palaa viimein unelmiensa kaupunkiin ja kohtaa siellä menneisyytensä.

Ulkopuolisen silmin kreikkalaisten ja turkkilaisten suhde on aina näyttänyt vähintään oudolta, ja elokuva kuvaakin varsin onnistuneesti tätä omituisuutta. Historian tapahtumia käydään läpi taka-alalla, ja merkittävät tapahtumat nousevat hienosti esiin Faniksen perheen kautta. Kanelia ja lihapullia on draamana koskettava, mutta naurattaa silti aika ajoin omituisuuksillaan.

Elokuvan alkuperäisnimi, Politiki kouzina, on kaksijakoinen sanaleikki. Politiki kun voi tarkoittaa niin polista, eli Konstantinopolista kotoisin olevaa, kuin myös poliittista. Elokuvassa ruoka onkin juuri näin kaksitahoinen asia, sillä se edustaa toisaalta kaikkea arkipäiväistä ja tavallista, mutta toisaalta kantaa kuitenkin jotain suurimerkityksisempää, poliittista mukanaan. Ruoanlaitto kuuluu ihmiselämään, mutta niin kuuluvat historia ja politiikkakin. Kaikki nämä kietoutuvat elokuvassa yhteen omaksi maailmakseen, jota Fanis yrittää astronomiankin kautta ymmärtää.

Osin ohjaaja-käsikirjoittaja Tassos Boulmetiksen omakohtaisiin kokemuksiin perustuva tarina on vahvasti maustettu kanelilla, suolalla ja pippurilla, muttei onnekseen siirapilla. Kuitenkin vielä syvemmälle olisi päästy, jos vähän vähemmän olisi luotettu maustesymboliikkaan ja enemmän itse ihmisiin. Nyt ihan kaikki tapahtuu suhteessa ruokaan, ja jälkeen jää jokseenkin laimea jälkimaku.