Kaksi kuningatarta valkokangas

Draamalliselta painoarvoltaan voimakas aloitus, Maria Stuartin mestaus vastahakoisen Elisabet I:sen käskystä vuonna 1587, toimii lähtökohtana kahden kuningattaren valta-asemaa ja heidän ympärillään käytyjä poliittisia juonitteluja kuvaavalle historialliselle elokuvalle. Aloituksen jälkeen ajassa taaksepäin hyppäävä juoni keskittyy useita elokuvallisia esityksiä saaneen Elisabetin (tällä kertaa rooliin Oscar -ehdokkuuden arvoisesti maskeerattu Margot Robbie) sijaan Marian (Saoirse Ronan) vaiheisiin hänen palattuaan vuonna 1561 Ranskasta hallitsemaan Skotlantia.

Kahden kuningattaren kerronta on Hollywoodin historiallisten elokuvien ja ulkoasu brittiläisten periodielokuvien mukaista, mutta ensi kertaa ohjaajana toimiva Josie Rourke onnistuu luomaan elokuvan kohtauksiin poikkeuksellisen vahvan tunnelatauksen. Marian ja Elisabetin asettaminen vastakkain ensin sisarhallitsijoina ja sittemmin kilpailijoina esitetään heidän välisellään kirjeenvaihdolla, rinnastamalla heidät leikkauksen avulla sommittelultaan yhtenäisiin kuviin, ja lopulta elokuvaa varten luodulla draaman huipentavalla kohtauksella kahden monarkin tapaamisesta.

Kuningattarien välisen kanssakäymisen ollessa elokuvan kiinnostavin osuus on sääli, että erityisesti Elisabet jätetään useasti sivuun Marian ympärille Skotlantiin keskittyvässä juonessa, minkä tarkoituksena on antaa ääni tälle voittajien historiankirjoituksen kaltoin kohtelemalle hallitsijalle. Nopeasti läpikäydyt poliittiset juonittelut ja vallankaappaukset Skotlannissa tuntuvat ajoittain sekavilta, mikä on yllättävää, kun elokuvan käsikirjoittajina ovat Queen of Scots: The True Life of Mary Stuart -kirjansa sovittanut Tudor-historioitsija John Guy sekä tv-sarja House of Cardsin (2013–2018) luoja Beau Willimon.

Marian vallan murenemisen keskeisimmät tekijät ovat kuitenkin elokuvassa mukana Englannin kruununperimyksen liian avoimesta tavoittelusta aina naimisiinmenoon ailahtelevan lordi Henry Darnleyn (Jack Lowden) kanssa. Ainoastaan Marian vankeusaika Skotlannissa ja myöhemmin Englannissa sekä sen aikana toimeenpannut monimutkaiset salajuonet jätetään käsittelemättä, mistä olisi riittänyt materiaalia toiseen kokonaiseen elokuvaan.

Elisabetin isän Henrik VIII:nen aloittaman Englannin reformaation vaikutus protestanttien ja katolisten kiristyneisiin väleihin toimii elokuvassa Marian hallintoa uhkaavana tekijänä. Viha uskontokuntien välillä henkilöityy palavasilmäiseen pappi John Knoxiin (David Tennant), joka samalla kyseenalaistaa naisen oikeuden hallita. Elokuva tuo esiin 1500-luvulla vaikuttaneen naishallitsijoiden valta-aseman epäilyn, mihin ainoastaan Elisabet, joka elokuvassa toteaa olevansa enemmän mies, pystyi vastamaan luomalla itsestään kuvan neitsytkuningattarena ja Englannin valtion symbolina.

Historiallinen aikakausi luodaan Kahdessa kuningattaressa maalauksellisilla kuvilla kynttilöin valaistuista linnoista sekä Skotlannin vuosituhansia vanhasta luonnosta samalla tavoin kuin Justin Kurzelin Shakespeare-sovituksessa Macbeth (2015). Aikakauden hovikäyttäytymisen rituaalit esitetään tunnistettavien brittinäyttelijöiden kansoittamissa valtaneuvostojen kokouksissa, joita kuningattaret auktoriteetillaan hallitsevat. Kohtaukset muistuttavat kompositioltaan teatterista, jonka parissa toiminut ohjaaja Rourke kuitenkin luottaa tarinan kertomisessa elokuvallisiin keinoihin lähikuviin päähenkilöistään sekä tapahtumia sulavasti rytmittävään leikkaukseen.

Kuningattarien välisen kompleksisen suhteen esiin tuova elokuva kertoo historiasta omilla ehdoillaan. Toisin kuin viikkoa myöhemmin ensi-iltaan saapuva The Favourite (2018) Kaksi kuningatarta sopii perinteisemmän historiallisen elokuvan malliin. Samalla se kuitenkin avaa näkökulman kuvaamiensa naishallitsijoiden pään sisälle heidän pyrkiessä vakiinnuttamaan valta-asemansa aatelismiesten hallitsemassa yhteiskunnassa. Suurin ansio tästä kuuluu Ronanin ja Robbien näyttelijäntyöllään henkiin herättämille kuningattarille.