Hyppy tuntemattomaan

Kornél Mundruczó pohtii inhimillisyyden rajoja Jupiterin kuussa. Se, miten kohtelemme muita, kertoo paljon ihmisestä. White Godin (2014) kaltoin kohdellut koirat ovat vaihtuneet pakolaisiin, jotka Unkarin rankan pakolaispolitiikan takia menettävät ihmisarvonsa pakolaisleireillä. Jupiterin kuussa on rohkeasti lähdetty hakemaan tieteiselokuvasta elementtejä, jolla toiseutta puretaan.

Jupiter holdjaSyyrialainen Aryan Dashni (Zsombor Jéger) on ylittämässä rajajokea muiden pakolaisten kanssa, kun viranomaiset saapuvat paikalle. Rannalla odottavassa kaaoksessa Aryanin rintaan iskee luoti, jonka pitäisi tappaa hänet, mutta kohtalo puuttuu peliin.

Hän tapaa pakolaisleirillä työskentelevän lääkärin Gabor Sternin (Merab Ninidze), jota on pyydetty kaunistelemaan potilastietoja ja piilottamaan viranomaisten osuus väkivaltaisuuksiin. Gabor tajuaa yhteistyössä piilevät mahdollisuudet rikastumiseen ja lupaa auttaa Aryania löytämään kadonneen isänsä, jos nuori mies tarjoaa kykynsä hänen käyttöönsä.

Jupiter holdjaGabor ei ole aatteellinen ihminen. Hän on valmis venyttämään moraalinsa rajoja ja katsoo läpi sormiensa pakolaisleirin tapahtumia. Aryanin auttaminen on hänelle investointi parempaan tulevaisuuteen, eikä isän ja pojan jälleentapaaminen ole hänen suunnitelmissaan ykkössijalla. Hän alkaa kuitenkin usko pian siihen, että kohtalo on tuonut heidät yhteen. Nuori mies ei olekaan enää illuusioita tuottava rahapuu, vaan hänestä tulee tasa-arvoinen kumppani, joka palauttaa Gaborin uskon inhimillisyyteen ja korkeampiin voimiin.

Jupiterin kuun ongelma on, että se ei täysin osaa kuroa yhteen ekumeenista tieteiselokuvaansa. Väkivaltainen kujajuoksu vaihtuu provokatiiviseen pohdintaan uskonnon luonteesta. Kristillinen tematiikka on etualalla elokuvan tarinassa, mutta viittauksia juutalaisuuteen ja islamiin löytyy pitkin matkaa. Uskosta toisen inhimillisyyteen tulee niitä yhdistävä asia. Henkinen ja fyysinen maailma törmäävät elokuvassa toisiinsa ja palasten sovittaminen yhteen jää hieman vaiheeseen.

Jupiter holdjaMarcell Révin kamera seuraa tiukasti henkilöitään tyylillä, joka muistuttaa etäisesti Son of Saulia (2015), vaikka intensiivinen kuvaus pikemminkin kurkkii hahmojen selän takaa tapahtumia, eikä keskity päähenkilöön. Realismia tavoitteleva kameratyö muuttuu virtaviivaiseksi, kun elokuvan yliluonnolliset elementit nostavat päätään. Huimat takaa-ajokohtaukset ovat hienoa katseltavaa, oli kyseessä sitten joukkopako läpi metsän tai liikenteessä puikkelehtiva auto. Mundruczó käyttää myös säästeliäästi Jed Kurzelin voimakasta musiikkia antaen sille tilaa juuri oikeissa kohdissa.

Jupiterin kuu on mallikas ja rohkea kokonaisuus. Kornél Mundruczón on tehnyt paljon hienoja ohjauksellisia valintoja, mutta tarinan kohdalla on levittäydytty hieman liian laajalle, jotta kaikki voidaan koota yhteen. Elokuva ottaa melkoisia hyppyjä tuntemattomaan, eikä välty vammoilta, mutta ainakin siinä on uskallettu yrittää.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä