Jumanji: The Next Level valkokangas

Vuoden 2017 Jumanji: Welcome to the Jungle oli yllätyshitti. Sony tuskin osasi odottaa isoa menestystä Robin Williamsin tähdittämän ysäriseikkailun parikymmentä vuotta myöhemmin ilmestyneestä jatko-osasta, jossa neljä nuorta eksyy maagisen videopelin sisälle. Taistelu on raakaa Hollywoodin elokuvamarkkinoilla ja isorahaisten menestyselokuvien syntyminen muiden kuin supersankarifilmatisointien kylkeen on aina riskipeliä. Sonyn täysosuma kuitenkin uhmasi odotuksia, mikä luonnollisesti johti nyt ilmestyvään jatko-osaan.

Jumanji: The Next Level jatkaa pitkälti siitä, mihin edellinen osa päättyi. Videopelin sisälle päätynyt ja sieltä hengissä selvinnyt neljän hengen teiniporukka on jalkautunut lukion jälkeen eri teille. Yhteydenpito on pysynyt tiiviinä, mutta yksi nuorista, Spencer (Alex Wolff) ei ole kuitenkaan täysin kartalla oman tulevaisuutensa kanssa. Epävarmuus, yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne saavat hakeutumaan uudestaan videopelin äärelle, jossa Spencer pystyi asettumaan kaikkivoipaisen seikkailusankarin Smolder Bravestonen (Dwayne Johnson) nahkoihin. Samalla pelin sisään päätyvät myös aiempi kaveriporukka sekä kaksi elämän ehtoovaiheen ikämiestä Eddie (Danny DeVito) ja Milo (Danny Glover).

Vuoden 2017 Jumanji leikitteli piristävästi hahmopohjaisen videopelaamisen ja sen kautta rakentuvan roolinottamisen idealla. Nuorten asettuminen Dwayne Johnsonin, Kevin Hartin, Jack Blackin sekä Karen Gillan esittämien pelihahmojen saappaisiin antoi mahdollisuuden astua ulos arkielämän lukituista kehyksistä, joissa kasvuvaiheen kynnyksellä olevien nuorukaisten identiteetit vielä kärvistelivät.

Elokuvan viihdyttävyysarvo rakentui pitkälti tämän kehovaihdosten kautta käytävään imitaatiorulettiin, jossa isonimiset elokuvatähdet pääsivät vetämään karikatyyrisiä ja koomisesti liioiteltuja tulkintoja teinihahmojen maneereista. Konseptin vetovoima kesti tasan yhden elokuvan verran ja kuten Jumanji: The Next Level osoittaa saman pyörän uudelleen pyörittäminen ei kanna pitkälle, vaikka tehoja olisikin kertalaakia enemmän.

Jatko-osa nojaa entistä vahvemmin komedia-arvoonsa, jonka studio on selvästi laskenut elokuvan myyntivaltiksi. Pelihahmojen aktiivisempi vaihtelu on elokuvan ydin, mikä antaa tähdille syyn entistä suurvetoisempaan revittelyyn. Ohjaajana jatkava Jake Kasdan ei vaivaannu asettamaan reunaehtoja henkilöohjauksellaan, vaan antaa näyttelijöidensä vaahdota nupit kaakossa.

Lopputulos on sietämätön. Törmäilyä, kaatuilua, kiusallista yliyrittämistä ja vitsien jankkaamista kyllästymiseen asti. Tämän varassa lapsellinen tehopakkaus kulkee raiteitaan pitkin kahden tunnin ajan. Itseriittoinen elämöinti kuluttaa pienimmätkin viehätykset tähtipoppoon ympäriltä, vaikka Kevin Hartin sinänsä oivallinen Danny Glover imitointi jaksaakin viihdyttää aikansa.

Komiikan laahatessa niin tekee myös kerronta. Ytimessä oleva tarina maagisen jalokiven pelastamisesta linnassa asuvalta superpahikselta on lähinnä kehys ruman efektivuodatuksen ja tympeiden toimintakohtausten ympärille. Seurakunnan vanhempien osakkaiden kautta toitotetaan laiskanpulleaa sanomaa vanhenemisen hyväksymisestä ja katkeruuden unohtamisesta. Konfliktit silitetään suoriksi vailla intohimoa tai halua pureutua roolileikin taustalla pyöriviin kysymyksiin eskapismin ja voimaantumisen rajoista.

Jumanji: The Next Level lyö lisää pökköä pesään, kunnes avotakan liekki liehuu valtoimenaan ja tuhoaa kaiken ympäriltään. Komiikan ja toiminnan yliannostuksissa kadotetaan lopulta se, mikä parin vuoden takaisessa esiosassa alun perin viehätti. Kolmatta osaa kuitenkin pedataan jo elokuvan loppupuolella. Videopelikulttuurin tavoin raha ratkaisee isojen studioiden valtapelissä ja teoksista taotaan irti viimeisetkin kolikot ennen kuin loppuun poltettu tuotesarja heitetään odottamaan uutta herätystä. Game Over.