It Comes at Night valkokangas

Jordan Peelen Get Out (2017) sekä David Robert Mitchellin It Follows (2014) ovat viime vuosina tuoneet tuoretta verta suomalaisilla valkokankailla nähtävään kauhutarjontaan. Ne eivät tyydy pelkkään katsojiensa säikyttelyyn, vaan ovat kiinnostuneet isommista kysymyksistä. It Comes at Night on myös genretietoinen kauhuelokuva, mutta sen uhkaavassa ilmapiirissä on haettu enemmän The Roadin (2009) tai The VVitchin (2015) tapaista hidasta piinaa.

Paul (Joel Edgerton) ja Sarah (Carmen Ejogo) asuvat teini-ikäisen poikansa Travisin (Kelvin Harrison Jr.) kanssa talossa, jonka on eristyksissä muusta maailmasta. Outo sairaus piinaa yhteiskuntaan, mutta omavaraisesti elävä perhe on välttynyt tarkkojen rutiinien avulla suuremmilta menetyksiltä. Eräänä yönä talon ainoalle sisäänkäynnille saapuu vieras mies (Christopher Abbott), joka hakee turvaa perheelleen. He joutuvat valitsemaan, onko riski ottamisen arvoinen, sillä kuten Paul jaksaa muistuttaa muita, mikään ei ole niin vaarallinen kuin epätoivoinen ihminen.

It Comes at Night luottaa ahdistavaan ilmapiiriin enemmän kuin pelotteluun. Uhkaava maailma suljetaan ovien taakse, eikä tietoa taustalla vellovasta uhasta juuri anneta. Sen sijaan elokuva keskittyy talonsisäiseen dynamiikkaan ja siihen, miten suljettu tila vaikuttaa talon asukkaisiin. Ulkoa tuleva uhka voisi olla omiaan yhdistämään joukot, mutta siihen varautuminen aiheuttaa eripuraa pienessä yhteisössä.

Tiivistä tunnelmaa tukee Drew Danielsin aavemaisesti leijuva kamera, joka luo epätodellisen maailman painajaisten ja todellisuuden välitilassa. Talon ikkunat ovat peitettyjä ja valonlähteet harvassa, mitä kuvaus ja tarinankerronta käyttävät hyväkseen. Katsojille tarjotaan saman verran tietoa kuin lamppuja piteleville talon asukkaille, kun lähiseudun puut alkavat elää omaa elämäänsä varjojen osuessa niihin. Brian McOmberin pahaenteinen musiikki pitää tunnelmaa yllä päivänvalossakin.

Ohjaaja Trey Edward Shults palaa vanhojen kauhuelokuvien yhteiskunnalliseen ulottuvuuteen, eikä vain toista tuttuja asetelmia, kuten Kirottu (2013) jatko-osineen. Luottamus tuo mukanaan tulevaisuuden, pelko vie sen mennessään. Yhteisöllä on tulevaisuus, jota yksittäinen perheyksikkö ei voi koskaan saavuttaa, mutta kompromissien tekeminen ja omista etuoikeuksista luopuminen voi muuttua ylitsepääsemättömäksi. Vieraissa lepää aina toiseuden vaara, mutta It Comes at Night muistuttaa, että kun epätoivo ja hysteria valtaavat koko yhteisön, voi kenestä tahansa tulla uhka.