Ismo – maailman hauskin ulkopuolinen valkokangas

Ismo Leikola (s. 1979) lukeutuu Suomen tunnetuimpiin stand up -koomikoihin. Leikolan tietänevät hekin, jotka eivät kyseistä komiikan lajia edes seuraa. Nyt Ismoon on mahdollista tutustua entistä paremmin, sillä hänestä on tehty elokuva. Henkilödokumenttien tavanomaisia kaavoja noudattavassa Ismossa valotetaan kohdehenkilön elämää ja uraa, ja välillä saa vähän nauraakin.

Ismo-dokumentin kehyksenä toimii Leikolan lähtö luomaan uraa Yhdysvaltoihin sekä siellä koettu menestys. Kerrontaa kokoavana punaisena lankana kulkee valmistautuminen Leikolan oman komediaspesiaalin nauhoitukseen. Tästä tehdään sopivia kurkistuksia Ismon elämän ja uran vaiheisiin kohdehenkilön toimiessa itse kertojana. Toki ääneen pääsevät välillä muutkin Ismon elämään ja uraan keskeisesti liittyneet henkilöt. Sopivasti ja tarinan kannalta perustellusti mukaan on otettu katkelmia Leikolan stand up -esiintymisistä, jotka takaavat dokumentille tarvittavat huumorihetkensä.

Valittu kerronnan ratkaisu ei ole millään tavoin uusi, mutta se on toimiva kokonaisuutta ajatellen. Esimerkiksi viimekeväinen Alma-dokumentti, Alma – Life Must Be Beautiful (2024), jäi hajanaiseksi ilman selkeää kerronnan punaista lankaa. Tämä karikko on Ismossa vältetty.

Henkilödokumenttien kiinnostavuus lepää usein kohdehenkilönsä varassa ja laaja-alaisemmat sisällöt ja sanottava jäävät vähemmälle. Kohteen elämästä tuodaan harvoin esiin mitään mullistavaa eikä uraakaan usein käsitellä laajempien yhteiskunnallisten merkitysten kautta, jolloin lopputulos vaikuttaa enemmän kohteensa esittelyltä kuin varsinaiselta dokumentaariselta analyysiltä. Eikä Ismo ole tässä poikkeus. Hieman katveeseen jää, minkälainen ihminen Ismo Leikola lopulta kulissien takana on.

Toki esiin nousee Ismon ujous, päättäväisyys, ADHD, univaikeudet sekä uran kuluttavuus ja vaatimukset. Mitään syväluotausta näiden teemojen suhteen ei kuitenkaan tehdä. Myös stand upin maailma jää osin etäiseksi.

Teknisesti dokumentti on huolellista ja valkokankaan veroista työtä. Aivan samaa ei voi sanoa sisällöstä. Reilu puolitoistatuntinen tuntuu paikoin pitkältä kerronnan polkiessa paikoillaan kohtauksissa, joiden merkitykset kokonaisuuden kannalta jäävät häilyviksi. Mielikuviin hiipii väistämättä, onko Ismo Leikolan elämässä ja urassa lopulta kerrottavaa pitkän valkokangasdokumentin verran. Tämä ei suinkaan ole pois Ismon urasta ja saavutuksista, päinvastoin.

Suomessa Amerikan valloituksiin suhtaudutaan usein epäilevästi, suorastaan penseästi. Menestysmahdollisuuksiin ei uskota, ja jos menestystä sattuisi tulemaan, se on vain ohikiitävä hetki, jonka takia on joutunut kauppaamaan sielunsa ja sukkansa. Ismon ilmapiiri on tervetulleen myönteisempi.

Uralla menestymisen eteen on luonnollisesti tehtävä töitä ja uhrauksia, mutta menestyä voi, kun uskoo itseensä ja tekemiseensä ilman henkselien paukuttelua tai itsesäälissä surkuttelua. Tässä suhteessa dokumentin ilmapiiri on ilahduttavan positiivinen, ilman sortumista kohdehenkilönsä liialliseen puleeraamiseen. Menestyneellekin Ismolle läheiset ovat säilyttäneet merkityksensä, varsinkin äiti.

Ismo – maailman hauskin ulkopuolinen on syväluotaavan henkilödokumentin sijaan helposti katsottava kooste Suomen yhden tunnetuimman ja menestyneimmän stand up -koomikon vaiheista. Ja sellaisena se on toimiva. Henkilödokumentteja on tehty huonomminkin ja turhemmistakin henkilöistä.