In The Mood For Love valkokangas

Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2000 ensi-iltansa saanut In the Mood for Love on ohjaaja Wong Kar-wain paras elokuva. Chungking Express (1995) ja Happy Together (1997) -elokuvien isä jatkaa edellisissä elokuvissaan aloittamaansa ihmissuhteiden tutkimista, mutta tällä kertaa paljon syvemmältä. Ohjaaja kuvaa kaunistelematta rakastamisen vaikeutta ja ihmisen yksinäisyyttä.

Elokuva sijoittuu pääosin 1960-luvun Hong Kongiin. Chow Mo-wan (Tony Leung) ja Su Li-zhen (Maggie Cheung) muuttavat toistensa naapuriin ja tutustuvat vähitellen. He alkavat tapailla toisiaan enemmän saatuaan selville, että heidän puolisoillaan on suhde keskenään. Chow ja Su etsivät toisistaan rakkautta, mutta syvistä tunteista huolimatta heidän suhteensa ei onnistu.

Chow ja Su ovat elokuvan keskiössä, mutta eivät yhdessä. Molemmat ovat sellaisessa henkisessä tilassa, joka estää toisen ihmisen pääsemisen lähelle. Kohtaukset, joissa henkilöt keskustelevat, on rajattu niin, että vain yksi henkilö näkyy kerrallaan. Puheen kohteen tai puhujan ollessa näkymättömissä yksilön eristyneisyys korostuu. Kotitalon ahtaat käytävät ovat myös keskeisessä osassa henkilökuvien rakentamisessa. Tiukat kuvat ja kuvakulmat vangitsevat henkilöhahmot omiin tiloihinsa. He ovat sekä fyysisesti että mentaalisesti toistensa ulottumattomissa.

Henkilöt kamppailevat rakkauden aiheuttamien pettymysten ja uuden rakkaudentunteen välitilassa. He yrittävät pitää kiinni menneestä, mutta kurottavat samalla tulevaan. Nykyhetki on henkilöiden ulottumattomissa, joten kohtaaminen tapahtuu audiovisuaalisella tasolla. Hidastetut kuvat yhdistettyinä musiikkiin nostavat rakkaussuhteen metafyysiselle tasolle. Musiikki ja visuaaliset nyanssit siirtävät tarinan sellaiseen elokuvalliseen ulottuvuuteen, jossa aika pysähtyy ja rakkaus saa mahdollisuuden. Musiikin asema onkin elokuvassa aivan yhtä tärkeä kuin itse kuvan tai näyttelijöiden.

Wong Kar-wai luottaa yhä myös värien käyttöön. Happy Togetherin vihreät sävyt ovat syventyneet ja punainen on saanut keskeisen aseman. Symbolisella tasolla värit, heijastavat pinnat ja pienet esineet kuvastavat monitasoisten henkilöhahmojen sen hetkistä fyysistä tai mentaalista tilaa. Ohjaaja onnistuu muuntamaan tunnelman figuratiivisiksi elementeiksi, mutta samalla tämä estetisoitu näkymä on vain osa elokuvan todellisuutta. Kuvarajaus muistuttaa jatkuvasti siitä, mitä ei näytetä.

Elokuva In the Mood for Love on palkittu useilla festivaaleilla. Erityisesti kuvaus, tekniikka ja Tony Leungin suoritus Chowna ovat saaneet huomiota osakseen. Tärkeimmäksi ansioksi voitaisi kuitenkin lukea paitsi elokuvallinen innovatiivisuus myös sen uskollinen kehittäminen. Juonen edetessä myös elokuvalliset keinot kehittyvät ja saavat uusia muotoja. Loppu tuleekin vastaan todella yllättäen ja jättää katsojalle monta kysymystä mietittäväksi, niin kuin loistavan elokuvan kuuluukin. In the Mood for Love on harvinainen helmi itseään toistavan elokuvatarjonnan keskellä.