Hymyilevä mies valkokangas

Hymyilevästä miehestä on tullut kansainvälisesti yksi tämän vuosikymmenen merkittävimmistä kotimaisista. Voitto Cannesin arvostetussa Un Certain Regard -sarjassa on herättänyt huomiota ulkomaisissa medioissa, joiden kehuvat kritiikit viestittävät suosiosta myös laajemmilla markkinoilla.

Myönteinen vastaanotto on helppo ymmärtää. Juho Kuosmasen esikoisohjaus pitkän elokuvan saralla on samaistuttava ihmiskeskeinen arkipäivän satu, jonka edessä on vaikea olla hymyilemättä. Käsikirjoitus pohjautuu todellisiin tapahtumiin.

1960-luvulla kokkolalainen nyrkkeilijälupaus Olli Mäki sai mahdollisuuden päästä ottelemaan Yhdysvaltojen hallitsevaa höyhensarjan mestaria vastaan. Ottelusta luotsattiin maailmanluokan tapahtuma Helsingin Olympiastadionille ensimmäistä kertaa Suomen historiassa. Mäki kuitenkin hävisi vastustajalleen David Moorelle toisessa erässä tyrmäyksellä.

Hymyilevän miehen kehys rajautuu kahden viikon ajalle, jolloin Mäestä (Jarkko Lahti) oli määrä koulia uusi maailmanmestari. Entinen ammattilaisnyrkkeilijä ja kevyen sarjan Euroopan mestari Elis Ask (Eero Milonoff) ohjaa Mäkeä sekä kehässä että kameroiden edessä. Mielikuvamarkkinointi on osa laajaa mediapeliä, johon Mäki tahtomattaan joutuu. Pienen kaupungin sankarista ollaan kovaa vauhtia sponsoreiden ja rahoittajien avulla takomassa suuren maailman ihmettä.

Kulisseissa pyörivän sirkuksen keinotekoisesta luonteesta revitään irti lakonista huumoria. Mäen kokoa vääristellään valokuvissa, hänet puetaan hienoihin pukuvaatteisiin ja viedään koreisiin ravintoloihin syömään. Sekä valmentajan että promoottorin virkaa pitävä Ask operoi taustalla luvaten, että tuleva maailmanmestaruustitteli jää ottelun jälkeen Suomen kamaralle.

Ask näyttäytyy elokuvassa menestyksen ja voiton konkretisoitumana. Miehenä, jonka ura ammattinyrkkeilijänä on rakentunut määrätietoiselle mestaruuden tavoittelulle. Mäen avustaminen ja ohjaaminen tarjoaa pääsyn parrasvaloihin, jotka ovat aikojen saatossa häneltä himmentyneet. Kaiken tämän keskellä suurimmat uhraukset ovat kuitenkin tapahtuneet ihmissuhteiden kohdalla, mistä esimerkkinä on Askin kolhiintunut avioliitto.

Mäelle tärkeintä puolestaan on hänen suhteensa mielittyynsä Raijaan (Oona Airola). Itsetietoinen nainen ei suostu jäämään pääkaupunkiseudun pintaliitoelämän ja julkisuuspatsastelun keskellä taustakoristeeksi tulevan aviomiehensä rinnalla. Lopulta Mäkikin joutuu avaamaan silmänsä sille, mikä hänen elämässä on tärkeintä.

Sanomaltaan Hymyilevä mies painottaa vaatimattomuuden sekä yksinkertaisuuden hyveitä ja sympatisoi agraarista luonnonläheistä elämäntapaa. Pääkaupungin hektinen elämänrytmi, voitonintoa uhkuvat lehtihaastattelut ja massiivinen pröystäily vaihtuvat lopulta leijan lennättämiseen metsän keskellä. Kokonaisuuden luonne on eittämättä viehättävä, mutta aatoksiltaan myös verrattain simppeli ja naiivi.

Kuosmasen huumani ymmärrys päähenkilöitään kohtaan ja ohjauksen tyylitietoinen linjaus antavat elokuvalle kuitenkin ison sielun. Estetiikaltaan mustavalkoinen, riisuttu ja koruton kokonaisuus karttaa turhan prameilun ja keskittyy kertomaan lämpimällä tavalla henkilövetoisen tarinansa. Jarkko Lahden ja Oona Airolan luontevaa tulkintaa elokuvan pääparina ei voi tämän keskellä liiaksi korostaa.

Hymyilevä mies on elokuva pienestä ihmisestä ja onnellisuuden perusaskeleista. Urheilijakuvana se ei pyri rakentamaan Mäestä sen kummemmin suurta heerosta kuin petettyä lupaustakaan. Sen sijaan kyse on lopulta monien muiden ihmisten tavoin yhdestä arkipäivän sankarista.