Huuma valkokangas

Sanotaan, että rakastuminen on emotionaalisella tasolla vaarallisinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Ainakin se tutkimusten mukaan laittaa aivokemiat uusiksi, koskettelee aivojen mielihyvää ja riippuvuutta sääteleviä osia ja heikentää rationaalisuutta. Ranskalaiselokuva Huuma (2015) kuvaa rakastuneen hullua heittäytymistä ja hämmentävää hölmöyttä sortumatta silti sydänsuruiseen rypemiseen.

Tony (Emmanuelle Bercot) on jo yhden avioliiton kokenut, keski-ikää lähestyvä asianajaja, kun hän tapaa hurmaavan Georgion (Vincent Cassel). Omasta mielestään vaatimattoman näköinen, rakkaudessa pettymyksiä kokenut Tony on epävarma siitä, voisiko Georgion kaltainen naistenmies olla kiinnostunut hänestä. Georgio kuitenkin suitsii hänen epävarmuutensa ja vakuuttaa Tonylle, että suhde voisi olla heidän loppuelämänsä satama.

Huuma katsoo Tonyn ja Georgion vuosien mittaista suhdetta taaksepäin hiihto-onnettomuudesta toipuvan Tonyn näkökulmasta. Polvivamma estää Tonya kävelemästä, mutta päästäkseen oikeasti eteenpäin, hänen täytyisi myös parantua suhteestaan. Elokuvan rakenne toimii, vaikka välillä kuntoutuksessa olevan Tonyn nykyhetki onkin tylsää nopeasti etenevään suhdekuvauksen rinnalla.

Emmanuelle Bercotin roolityö antaa elokuvalle tunteen, jota ilman se voisi jäädä etäiseksi. Bercotin esittämänä Tony on uskottava hillityn haikeana, lapsekkaan innostuneena ja hulluuteen asti katkerana ilman, että mikään tunnetila tuntuisi hahmolle vieraalta. Bercot palkittiin roolistaan parhaana naisnäyttelijänä Cannesin elokuvajuhlilla, ja hän on ollut myös näyttelijänä ja käsikirjoittajana Huuman ohjaajan Maïwennin edellisessä elokuvassa Polisse (2011).

Tonyn hahmon uskottavuus on ensiarvoisen tärkeää, sillä elokuva seuraa nimenomaan häntä, Georgion lähinnä häilyessä onnettomuutena taustalla. Päähenkilön rakkauden huumassaan tekemät typerät ratkaisut latistaisivat helposti koko elokuvan, ellei se saisi vakuutettua katsojaa siitä, että älykäskin ihminen voi rakastuessaan taantua seuraavaa mielihyväannosta itsekunnioituksensa kustannuksella tavoittelevaksi narkomaaniksi.

Huuma pelaa hyvin niillä hetkillä, joina erikoisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunteista tulee koko elämän ohjauspyörä. Samoin se tavoittaa myös ne säälittävyyteen ja naurettavuuteen asti kasvavat epätoivon tunteet, jotka tukehduttavat pettymyksestä pettymykseen raahautuvaa Tonya.

Vincent Cassel tekee hyvää työtä romantikkojen painajaisena, mutta Georgion hahmo jää etäiseksi, kuin siksi tyypiksi, johon ystävä palavasti rakastuu ja jota ei silti itse näe niin erikoisena. Vaikuttaa siltä, ettei katsojan ole tarkoituskaan rakastua Georgioon. Riittää, kun tämä ymmärtää, miksi Tony rakastuu. Kolarin näkee parhaiten kauempaa.

Käännösnimi Huuma ei tee täyttä oikeutta elokuvan alkuperäiselle nimelle Mon roi (suomennettuna kuninkaani), sillä alkuperäinen nimi kuvaa hyvin Tonyn taaksepäin katsovaa näkökulmaa. Rakkauden huuman vuoksi Georgiosta tulee nimenomaan hänen hallitsijansa, ihminen, josta vapautuminen vaatii vallankumouksen.

Käännösnimestään huolimatta Huuma ei keskity usein romanttisten elokuvien keskiössä olevaan rakastumiseen ja parinmuodostukseen, vaan nimenomaan sen seurauksiin. Elokuva ei ole ehkä romantikon valinta, mutta sitä ei myöskään tarvitse nähdä sanomaltaan yltiönegatiivisena. Se näyttää rakkauden hinnan silloin, kun kohde on väärä. Ainahan se ei ole.