Hobbyhorse Revolution valkokangas

Kun leikkipuistot ja koulupihat tyhjenevät, saapuu paikalle joukko tyttöjä keppihevosineen. Estehyppyjen sekä taitoratsastuksen askelia harjoittelevat nuoret ovat osa isoa harrastajakuntaa, joka viettää suuren osan ajastaan ratsastaen ja haaveillen SM-kisoihin osallistumisesta. Selma Vilhusen dokumentti Hobbyhorse Revolution seuraa keppihevosharrastajien kiehtovaa yhteisöä, jossa ketään ei syrjitä, mutta jotka eivät aina saa samaa kunnioitusta osakseen.

Keppareissa eli keppihevosharrastuksessa yhdistyy urheilullisuus, kädentaidot ja mielikuvitus, mutta se sivuutetaan usein helposti lastenleikkinä. Hobbyhorse Revolutionille kepparit eivät ole ohimenevä vaihe vaan osoitus uhmakkuudesta, uskalluksesta ja itsetietoisuudesta. Ratsastajia löytyy lapsista aikuisiin ja syyt, jotka heidät harrastuksen pariin ovat ajaneet, ovat yhtä kirjavia kuin harrastajakunta itsessään. Vanusta ja puusta tehdyistä hevosista tulee oikeita ratsuja, joilla on oma temperamenttinsa ja liikkumistapansa. Dokumentti problematisoi hienosti sitä, miten kepparit ovat samalla itsenäisiä olentoja sekä osa ratsastajaansa.

Dokumentti keskittyy kolmeen eri keppihevosharrastajaan: Aiskuun, Elsaan ja Alisaan. Kolmikko ilmaisee itseään ihailtavalla avoimuudella ja artikuloi vaikeitakin tunteita oivaltaviksi kokonaisuuksiksi. Vaikka taustalla on koulukiusaamista ja perheongelmia, heidän suhteensa keppareihin on täynnä iloa.

Vertaistukea tarjoaa ympäri Suomen levittäytyvä harrastajakunta, joka jakaa innostuksensa netin blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Kilpailuissa taistelu kärkisijoista on todellista, mutta kannustavassa ilmapiirissä toisten taidoista tulee tavoittelemisen arvoista ja voittoja juhlitaan yhdessä.

Hobbyhorse Revolution on kaunis elokuva niin sisältä kuin ulkoakin. Jos Vilhusen edellinen dokumentti Laulu (2014) jäi toteutukseltaan televisuaaliseksi, on Hobbyhorse Revolutionin lennokkaassa kuvauksessa kaunista vapauden tuntua. Keskittyneitä kasvoja usein tutkiskeleva kamera irtautuu hetkittäin tarkkailijan roolista ja seuraa ratsastajia liikkeen iloon. Elokuvan upeimpiin kohtauksiin kuuluu iltahämärässä läpi metsien ja niittyjen kulkeva maastoratsastus, joka saa tytöt kiljahtelemaan riemusta. Kameran tallentaa muutenkin hienosti valon sen siivilöityessä oksien läpi tai taittuessa kerrostalojen ikkunoista.

Rakenteeltaan dokumentti tuo mieleen rovaniemeläisistä cheerleadereista kertovan Cheer Upin (2016), joka myös tarkasteli kilpailuihin osallistuvaa yhteisöä yksilöiden kautta. Toisin kuin Cheer Up ei Hobbyhorse Revolution hukkaa aihettaan, vaan haastateltavat nostavat hienosti esiin erilaisia osa-alueita harrastuksesta luoden siitä syvempää kuvaa. Draaman kaari on viimeistelty ja sulava. Mieleen nousee myös Lauren Greenfieldin The Queen of Versailles (2012), jossa arkipäiväisen elämän seuraaminen vie katsojansa yllättävän syvällisten kysymysten äärelle.

Valloittava Hobbyhorse Revolution on hienoa vastapainoa Suomen 100-vuotisjuhlavuoden miehisille tarinoille. Sanavalmiit ja älykkäät nuoret naiset osoittavat erilaista uskallusta ja intohimoista harrastukselle omistautumista elokuvassa, joka on täynnä puhdasta iloa. Risto Jarva -palkinnon sekä kotimaisen pitkän kilpailusarjan Tampereen elokuvafestivaaliilla voittanut Hobbyhorse Revolution esittelee hienosti katsojakunnalle harrastuksen, joka on varmasti monille täysin hämärän peitossa. Se on myös lisäosoitus Selma Vilhusen tarkkaavaisesta otteesta, jolla hän jatkaa monitahoisten tarinoiden kertomista.