Hirttämättömät valkokangas

Hirttämättömät on uudelleenfilmatisointi samannimisestä vuonna 1971 valmistuneesta kotimaisesta komediallisesta lännenelokuvasta. Elokuva on tuoreimman Tuntematon sotilas -elokuvan Rahikaisena tutuksi tulleen Andrei Alénin esikoisohjaus. Alkuperäisen Hirttämättömät-elokuvan ohjasi Vesa-Matti Loiri yhdessä Spede Pasasen kanssa. Kyseessä oli niin ikään Loirin ensimmäinen, joskin myös ainoaksi jäänyt, ohjaustyö.

Alénin ohjaamassa ja kirjoittamassa versiossa ollaan pähkähulluksi muuttuneessa tulevaisuuden Suomessa. Ona Huczkowskin näyttelemä Viola muuttaa nimensä Speedy Gonzalesiksi ja tekaisee itsestään etsintäkuulutusilmoituksen toivoen, että oikeat etsintäkuulutetut Lonely Rider (Aku Hirviniemi) ja tämän apurina toimiva Tonto (Andrei Alén) löytäisivät hänet ja veisivät toiseen kaupunkiin, jotta hän voisi sitten saada palkkiorahat heistä. Eikä aikaakaan, kun tämä etsintäkuulutettu kaksikko löytääkin Speedy Gonzalesin ja siitä alkaa matka, jossa kierretään kehää hiekkakuoppa-aavikolla ja janokin yllättää.

Elokuvan villi länsi on siis päivitetty tulevaisuuteen ja lännenelokuvista tutut nimeltä mainitsemattomat alkuperäisasukkaat on jätetty pois ja korvattu kukkahattupäisillä sateenkaarisotureilla, ja välillä vastaan tulee myös cowboyn näköisiä pelleiksi kutsuttavia hahmoja. Tässä suhteessa elokuva liikkuu ajan hermolla ja ottaa kantaa päivän puhuttaviin asioihin. Elokuvan sanotaankin olevan tuotettu eettisesti ja vastuullisesti sekä hiilinegatiivisesti.

Lonely Riderina Hirviniemi vetää tutulla tyylillään överiksi, jota on nähty Putous-sarjasta lähtien. Tästä syystä elokuva olisi voinut toimia paremmin kymmenen vuotta sitten. Alén suoriutuu Tonton roolistaan ajoittain kelvollisesti, mutta turhan vaihtelevasti. Huczkowskin näyttelemä Speedy Gonzales tasapainottaa kohellusta hahmon ollessa kolmikon vähäeleisin. Tämä tuo myös omat haasteensa näyttelijätyöhön, kun pelkän olemuksen tulisi olla riittävän väkevää. Nyt tällaista lujaa otetta hahmoon ei kunnolla saavuteta ja replikointi kuulostaa paikoin suoraan paperista luetulta. Toisaalta, jos ohjaaja on ollut tyytyväinen, niin näyttelijä ei tälle juuri mitään mahda.

Pääosakolmikko ei ole hitsautunut samalla tavalla yhteen kuin alkuperäisen elokuvan Spede, Vesku ja Simo Salminen. Heillä oli vahvat henkilökemiat ja yhteispeli selvillä. Spede, Vesku ja Simo olivat vieläpä kaikki koomikoita, kun uudemmassa versiossa pääosaporukan ainoa varsinainen koomikko on Aku Hirviniemi. Tuoreempi versio onkin aika lailla Hirviniemen show Alénin ja Huczkowskin jäädessä lähinnä sivuhahmoiksi. Hirviniemen karisma ei kuitenkaan jaksa kannatella tätä ylipitkää sketsiä riittävän vahvasti, vaan elokuva alkaa puuduttaa jo alkupuoliskolla. Eikä sitä pelasta pientä piristystä antavat cameoroolitkaan, ei edes Jasper Pääkkönen.

Alén on ilmeisesti halunnut tehdä elokuvastaan enemmän omannäköisensä, mutta uudistukset ja muokkaukset ovat kuitenkin hukanneet liiaksi johtoasetelmia. Alkuperäisessä elokuvassa sentään veden etsimiseen liittyvä jano välittyi katsojalle asti. Uudemmassa versiossa tässäkään ei onnistuta ja veden etsiminenkin on ikään kuin sivuseikka muun kohelluksen ohella.

Ohjaaja Alén on sanonut, ettei ole nauranut koskaan niin paljon kuin tätä elokuvaa tehdessä. Se on hienoa, että elokuvaa on ollut kiva tehdä, mutta valitettavasti tämä hauskuus ei välity katsojalle paria huvittavaa läppää enempää. Elokuvantekijöille tämä on ollut mitä ilmeisimmin varsin positiivinen kokemus, minkä voi elokuvan ilmoille jättämästä tietynlaisesta hyväntuulisuudesta aistia.

Uusi Hirttämättömät voisi toimia tavanomaisena koko perheen televisioviihteenä, josta voisi innostua lähinnä perheen pienimmät, mutta kokopitkäksi valkokangaselokuvaksi lopputulos ei ole riittävän laadukasta oikeastaan millään osa-alueella. Mielenkiintoista on nähdä, miten yleisö ottaa elokuvan vastaan. Vaikea kuitenkaan uskoa, että tästä alkuperäisen kaltaista kulttielokuvaa tulee. Mikäli mielii kuulla yhden alkuperäiselokuvan kuuluisimmista lausahduksista, kannattaa katsoa lopputekstitkin loppuun.