Hercules valkokangas

Tänä sarjakuvafilmatisointien luvattuna aikana Hollywood ei jätä nähtävästi sivuakaan kääntämättä etsiessään elokuva-aiheita. Nyt on vuorossa Hercules, antiikin sankarimyyttiä siekailematta kierrättävästä Radical Comicsin Herkules-sarjakuvasta tehty elokuva – vai pitäisiköhän sanoa elokuvan kaltainen viihdetuote?

Herculeksessa piisaa silmänkarkkia, 3D-formaatissa tavaraa lentää päin näköä, näyttelijät laukovat pikkuhauskoja one-linereita tai poseeraavat paatoksellisesti ja juonessa on tuskin järjen häivää. Pääosaan Herkuleeksi on palkattu Amerikan ehkäpä lihaksikkain muskelimies Dwayne ”The Rock” Johnson.

Suoritettuaan lähes kaikki myyttiset jumalilta saamansa 12 tehtävää – ainakin kansan keskuudessa kiertävissä tarinoissa – ja menetettyään perheensä hämärissä olosuhteissa Herkules on kääntynyt kyyniseksi palkkasoturiksi. Mies on koonnut ympärilleen monitaitoisen tiimin, josta löytyy niin amatsonikaunotar kuin pr-miehestä käyvä supliikkiveijari Herkules-legendaa elättämään.

Kun Traakian prinsessa lupaa Herkuleelle porukoineen heidän painonsa kultaa palkkioksi maan pelastamisesta veriseltä sisällissodalta, joukko lähtee voitonvarmana matkaan. Tällä rahallahan he voisivat jo vetäytyä lokoisille eläkepäiville. Vaan Traakian kuningaspa pettääkin Herkuleen, joka joutuu kokemaan ja kokeilemaan kovemman kautta, onko hän jumalan poika vaiko vain tavallinen kuolevainen.

Herkules, tuo Kreikan taruston ukkoylijumalan Zeuksen ja ihmisen poika, ei ensi kertaa postaile populaarikulttuurin alttarilla. Äskettäin ilmestyi Renny Harlinin heikosti menestynyt ohjaus samasta hahmosta, ja onhan tyypistä tehty tv-sarjaa ja elokuvaa jos toistakin. Kreikan mytologia on myös tässä uutuudessa heitetty romukoppaan ja elokuva lienee uskollinen ainoastaan käsikirjoituksensa perustana oleville sarjakuville.

Lähinnä Dwayne Johnsonin raamikkaalle ulkomuodolle ja entisen vapaapainijan karismalle rakennettu Hercules ei erotu edukseen muista tämän hetken niin muodissa olevista pseudohistoriallis-semimyyttisistä seikkailuista. Tylsässä ja rytmitykseltään pieleen menneessä elokuvassa Herkuleen possekaan ei vakuuta, vaikka porukassa häärii mukana sellainenkin brittinäyttelijäkonkari kuin Ian McShane, joka parhaiten muistetaan meillä Lovejoyn hahmosta telkkarin puolelta. Hänelle on siunautunut elokuvan kertojana muutamat hyvät kommentit.