Goya Bordeaux'ssa valkokangas

Carlos Sauran elokuva espanjalaisesta taidemaalarista Francisco Goyasta (1746-1828) on upea visuaalinen kokemus. Goya Bordeaux’ssa on maalauksellista tulkintaa kuuluisan taiteilijan mielen syövereistä. Elokuvassa yhdistyvät historialliset tapahtumat, ajan henki ja yksittäiset maalaukset spiraalimaiseksi kokonaisuudeksi, joka päättyy taiteilijan kuolemaan.

Elokuva sijoittuu Bordeaux’hon, jossa Goya (Francisco Rabal) viettää viimeiset päivänsä vapaa-ehtoisessa maanpaossa. Umpikuuro ja kuolemansairas Goya kertoo tyttärelleen (Dafne Fernández) elämänsä vaiheista ja niiden takana olevista tapahtumista ja ideaaleista. Erityisen tärkeän aseman hänen elämässään saa Alban herttuatar (Maribel Verdú), joka oli taiteilijan ainoa oikea rakkaus.

Elokuvassa Goyan maalaukset herätetään eloon ja ne saavat audiovisuaaliset ulottuvuudet. Maalaukset levittäytyvät tilassa ja ajassa upean lavastuksen myötä ja kohtaukset rakentuvat niiden ympärille. Goyan suhde maalauksiinsa on niin intohimoinen, että on mahdotonta tehdä eroa taiteilijan ja hänen teostensa välillä - ne ovat yhtä. Goya elää fyysisesti rajallisessa tilassa, mutta liikkuu laajoissa henkisissä ulottuvuuksissa maalaustensa mukana. Taiteilijan henkinen palo ei hellitä missään vaiheessa.

Laajemmassa mittakaavassa kyse on taiteen syvimmän olemuksen selvittämisestä. Goya löytää vastauksensa Velásquezin Hovinaisista. Elokuvan ohjaaja Carlos Saura ja kuvaaja Vittorio Storaro tutkivat taukoamatta maalaustaiteen ja elokuvataiteen välistä suhdetta. Kamera liikkuu hitaasti ja hallitusti keskittyen välillä yksityiskohtiin. Liikettä voisi verrata maalarin pensselin liikkeeseen. Valot, varjot ja värit ovat huomattavan elokuvallisia, mutta niiden selvänä inspiraationa ovat Goyan maalaukset. Goya Bordeaux’ssa on maalauksellinen elokuva, joka ammentaa visuaalisen vahvuutensa maailman taiteen historiasta.

Saura ja Storaro onnistuvat luomaan ekspressiivisen kokonaisuuden, jossa taiteilijan sisäiset ristiriidat saavat visuaaliset muodot. Elokuva ei ole vain historiikki kuuluisan taiteilijan elämästä, vaan käsittelyssä ovat myös laajemmat taiteen olemukseen liittyvät kysymykset. Vaikka elokuvassa kausaalisuhteita rakennetaankin, siinä ei kompastuta liialliseen selittelyyn. Goyan taidetta tuntemattomalta katsojalta saattavat jotkut merkitykset mennä ohi, mutta elokuva seisoo silti niin vahvasti omilla jaloillaan, että sen seuraamiseen ei vaadita taidehistorian tarkkaa tuntemusta. Ei siitä tosin ole haittaakaan.