Särkynyt peili

Gone Girl on ensimmäinen kirjafilmatisointi Gillian Flynnin tuotannosta. Suuren suosion saavuttanut romaani maalaa synkän kuvan modernista avioliitosta ja pakkomielteistä imagonrakentamisesta. Tarinan teemoista löytyvät kirjafilmatisointeihin mieltyneelle David Fincherille tyypilliset kiinnostuksen kohteet. Identiteetin monimutkainen rakentuminen sekä todellisuuden ja pinnan välinen suhde ovat elokuvassa keskeisessä osassa. Lopputulos on jännittävä sekoitus Fight Clubia (1999) ja The Game – oletko valmis peliin? -elokuvaa (1997).

Gone GirlViisivuotishääpäiväänsä viettävä Nick Dunne (Ben Affleck) saapuu kotiinsa vain löytääkseen sen aavemaisesti tyhjillään. Hänen vaimonsa on hävinnyt ja pian kaikki todisteet osoittavat hänen kytkeytyvän Amyn (Rosamund Pike) katoamiseen. Täydelliseltä näyttävän avioliiton säröt osoittautuvat syvemmiksi ja synkemmiksi kuin läheiset osasivat odottaakaan.

Kiiltävien pintojen ja monien kerrosten alle piiloutunut totuus tekee Gone Girlistä erikoisen salapoliisikertomuksen. Omasta näkökulmastaan oikeaa ratkaisua tavoittelevat niin Amyn omaiset, poliisi kuin mediakin. Oman totuutensa haluavat kertoa kaikki, vaikka ne toistavat peilimäisesti välähdyksiä totuudesta, joka heille on esitetty. Mediaa kriittisesti katsova elokuva pakottaa katsojansa kohtaamaan oman suhteensa lihanhimoiseen sensaatiojournalismiin. Onko ainut loppuratkaisu se, minkä me haluamme ostaa ja voittaja se, joka onnistuu paketoimaan oman tarinansa mahdollisimman houkuttelevasti? Totuus ei ole totuus, jos se ei näytä oikealta. Salaisuudet Nickin ja Amyn menneisyydestä tulevat pikkuhiljaa päivänvaloon ja tarina mutkittelee kaatuvien kulissien välissä taidokkaasti.

Gone GirlKäsikirjoituksen kirjoittanut Gillian Flynn on siirtänyt hienosti kirjansa sivuilta kaksoiskertojien käytön valkokankaalle. Nick Dunnen kokemuksen vierellä kulkee Amyn päiväkirjojen kautta kerrottu tarina pariskunnan tapaamisesta katoamiseen asti. Vikoja ja epäyhtenevyyksiä alkaa löytyä kummankin tarinasta, eikä kirjailija lähde kaunistelemaan kumpaakaan hahmoa. Omia etujaan ajava pariskunta on synkkä näkökulma sukupolveen, joka on kasvanut uskomaan olevansa oikeutettu amerikkalaiseen unelmaan ja helppoon elämään.

Rosamund Pike säkenöi Amy Dunnen roolissa. Monimutkainen hahmo ei paljasta korttejaan helposti ja Pike vakuuttaa muuntautumiskyvyllään. Tunteidensa näyttämisen kanssa kamppailevan Nick Dunnen roolissa nähtävä Ben Affleck jää Piken jalkoihin, mutta Fincher on saanut hänestä irti hyvän roolisuorituksen. Elokuvan ennakkoluuloton roolittaminen on antanut koomisista rooleista yleensä tunnetuille näyttelijöille tilaisuuden esittää uusia puolia omasta osaamisestaan. Räväkkänä puolustusasianajajana nähtävä Tyler Perry sekä Amyn entistä poikaystävää esittävä Neil Patrick Harris istuvat hyvin elokuvan maailmaan ja tarinaan, jossa ulkokuori ei aina vastaa todellisuutta.

Gone GirlGone Girl sopii täydellisesti Fincherin eleganttiin ja tummanpuhuvaan visuaaliseen tyyliin. Taloudellisista ongelmista kärsivän missourilaiskaupungin ja sen asukkaiden rappio nousee kiinnostavasti kontrastiin hulppeassa talossa kahdestaan asuvaan Dunnen pariskunnan kanssa. Fincher rakentaa viiltoja täydelliseen elämään vahvalla otteella ja Trent Reznorin ja Atticus Rossin musiikki tuo taustalla soivan harmoniaan samaa rosoa kuin Fincherin kuvallinen kerronta.

David Fincher onnistuu pitämään massiivisen tarinan jatkuvasti liikkeessä, eikä anna sen suistua kirjan häikäilemättömään popularismiin. Filmatisointi ei ratkaise kaikkia kirjan ongelmia, mutta se on poiminut kaikki sen vahvuudet. Gone Girl saattaa yllättää palkintokaudella, ja se on täysin Fincherin kylmän ja tyylikkään tarinakerronnan sekä Rosamund Piken huikean roolisuorituksen ansiota.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,7 / 10 henkilöä




Powered by Preview Networks