Gloria Bell valkokangas

Me emme ole samoja ihmisiä, joiksi synnyimme. Jo kymmenessä vuodessa solumme ovat uudistuneet niin paljon, että olemme liki kokonaan uusia ihmisiä. Gloria Bell (Julianne Moore) on uudessa elämäntilanteessa, jossa lapset elävät itsenäistä elämää ja eikä hän ole nähnyt entistä aviomiestään vuosiin. Rutiinit ovat sulaneet hänen ympäriltään ja nyt hänen täytyy löytää uusia tapoja täyttää aikansa. Hänen on tutustuttava itseensä, siihen uuteen ihmiseen, joka hänestä on vuosien saatossa tullut.

Gloria on itsenäinen nainen, jonka elämä ei pyöri perheen ympärillä. Hän hakee työlleen vastapainoa diskoista, joissa soivat klassikot ja keski-iän ylittäneet parit elävät uutta nuoruuttaan. Aikuisten lasten tekemät päätökset eivät aina miellytä Gloriaa, mutta hän antaa heille tilaa tehdä omat erehdyksensä ja odottaa kaksikolta saamaa hänen omien valintojensa suhteen. Eräänä iltana hän tapaa tanssilattialla Arnoldin (John Turturro), joka epävarmuuksistaan huolimatta voittaa Glorian sydämen.

Gloria Bell on uusintaversion Sebastian Lélion itsensä ohjaamasta muutaman vuoden takaisesta chileläisdraamasta Gloria (2013). Se on uusintana hyvin uskollinen alkuperäiselle elokuvalle. Suurin muutos on kosmeettinen. Julianne Mooren ja John Turturron parisuhteessa on enemmän glamouria kuin Paulina Garcían ja Sergio Hernándezin arkisemmassa romanssissa. Tarinan tuttuus on elokuvan heikkous, mikä ei tosin koske niitä katsojia, jotka eivät alkuperäistä elokuvaa ole nähneet. Lopputulos on enemmänkin jäykkä käännös kuin itsenäinen uusi elokuva. Alkuperäisen Gloria elämänriemuun elokuva pääsee vain hetkittäin.

Paulina Garcían Gloria oli Julianna Mooren variaatiota vahvempi nainen. Hän oli sinut oman seksuaalisuutensa kanssa ja uskalsi vaatia, että hänet otetaan huomioon toisin kuin Gloria Bellin sankaritar, joka on vasta matkalla itsetietoisuuteen. Julianne Moore tuo Glorian rooliin kasvavan tarinakaaren. Naurujooga, autossa laulaminen ja tanssi tarjoavat kukin tilaisuuden kokeilla omia rajoja. Gloria lähtee etsimään tapoja täyttää tila, josta hän on ennen käyttänyt vain murto-osan. Vaikka suhde Arnoldiin tuntuu aluksi oikealta ratkaisulta, joutuu Gloria punnitsemaan haluaako hän luopua leveämmästä elämästään.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Sebastian Lélio on aikaisemminkin ollut kiinnostunut vahvoista naisista, joiden kautta hän on antanut tilaa tarinoille, joita ei valkokankailla usein nähdä. Gloria Bellissa epäoikeudenmukaisuudet eivät ole yhtä rankkoja kuin ortodoksijuutalaisessa yhteisössä varttuneen naisparin syrjintä Tottelemattomuudessa (2017) tai miehensä menettäneen transnaisen taistelu oikeudesta kuulua osaksi miehensä tarinaa Fantastisessa naisessa (2017). Gloria Bell on arkisempi tarina, mutta sen tapa käsitellä yli keski-ikäistä sankaritartaan elämää janoavana ja perheestään itsenäistyneenä naisena on yhä harvinainen. Jos uusintafilmatisointi olisi uskaltanut irrottautua alkuperäiselokuvastaan, olisi lopputulos voinut olla vielä loisteliaampi.