Exit Wounds valkokangas

Tätä kyselee Steven Seagal tässä ylösnousemuselokuvassaan, joka yllättäen on A-budjetilla megamarkkinoitu tuotos monen "suoraan videolle" -vuoden jälkeen. Steven... en tiedä, miten tämän nätisti sanoisi. Tai ehkä on parempi olla sanomatta mitään, kun kerran tietää, miten usein tämä aikidosankari käy koulukiusaajan innokkuudella kiduttamaan nivellukoillaan pari päätä lyhyempiä vastustajia. Toisaalta sarkastisuuteen ei ole edes aihetta: herrasmiehen hyviä puolia etsiessä tulee mieleen, että Exit Wounds on ollut pari viikkoa USAn listaykkönen, ja on kuulemma tienannut enemmän rahaa kuin mikään Seagalin aiempi elokuva. Sellainen on elokuva, jonka rakensi Jussi, nimittäin tuottaja Joel Silver. Iso raha tuottaa isoja rahoja vaikka väkisin.

Käsikirjoitus tekee mahdottomaksi epäuskon pidättelemisen. Nettimiljonääri Latrell Walker (räppäri DMX) tekee huumekauppoja korruptoituneiden poliisien kanssa ja kerää omin nokkinensa näitä vastaan todistusaineistoa minivideokameroilla. Tarkoitus on saada oikeuslaitos tuntemaan niin suurta kiitollisuutta tästä kansalaisrohkeudesta, että Walkerin vankilassa istuva velimies päästettäisiin vapaaksi ikään kuin vastapalveluksena. Joo, niinhän käy vähän väliä. Varsinkin kun Seagal liittyy apumieheksi ammuskellen ja hakaten porukkaa oikealle ja vasemmalle.

Kesto on taas ylimitoitettu, eikä rauhaa saada edes lopputekstien alkaessa: niiden taustalla Tom Arnoldin hysteerisesti esittämä "koominen sidekick" esiintyy talk-show’ssa ja latelee minuuttikaupalla niitä törkeyksiä, joita ei ammuskelun lomassa vielä ehditty laukoa. Hetken tuntuu siltä, kuin käsikirjoituksen takana olisivat samat neropatit, jotka koristelivat ala-asteen poikien vessan seinät.

Ohjaaja Andrzej Bartkowiak (tuon nimen oikeinkirjoitus ei onnistu välttämättä enää toista kertaa) on mies, joka onnistui viime kesänä pilaamaan Jet Lin Hollywood-debyytin Romeo Must Die. Ja Seagalia voi tuskin laittaa edes samaan lauseeseen Jet Lin kanssa. Ohjaajan peukalonjälki leimaa vahvasti tätäkin elokuvaa, ihan samoin konstein. Räppi soi, konkkarit laulavat, salamaleikkaukset hallitsevat kuvakieltä, tappelukohtauksia ryyditetään Matrixin innoittamilla trikeillä ja vaijeritempuilla, yläosattomia naisvartaloita vilahtelee siellä täällä vailla mitään narratiivista motivointiyritystäkään. Kenestäkään hahmosta ei välitetä paskan vertaa: elokuva virittelee romanssintynkää Seagalin ja tämän naispomon välille, mutta jälkimmäinen kirjaimellisesti liiskautuu kolariin päättyvässä takaa-ajokohtauksessa. Seagal ei ehdi suremaan, vaan jatkaa kulmat kurtussa pakoa nopeasti varastamallaan moottoripyörällä. Eikä sure elokuvakaan, kun katsojaa pyydetään naureskelemaan mopon oikealle omistajalle, joka juoksee Seagalin perässä huutaen: "Tuo pyöräni takaisin! Minulla on treffit!" Hahaa.