Suurten pakoretki
Vielä muutama vuosi sitten hypetys Arnold Schwarzeneggerin ja Sylvester Stallonen yhteisen elokuvan ympärillä olisi ollut valtava – kaksikymmentä vuotta sitten sietämätön. The Expendablesit ovat kuitenkin latistaneet uutuudenviehätystä ja Stallonen omat elokuvat – Rocky Balboa (2006) ja Rambo (2008) – vastanneet toimintafanien nostalgianhimoon. Vasta teattereihin saapunut Escape Plan tuntuukin valmistuneen pahasti myöhässä.
Tästä huolimatta Escape Plania on mukava katsoa juuri pääosat vallanneen parivaljakon vuoksi. Kaksikon välistä dialogia ei ole kuultu The Expendables -elokuvissa liiaksi ja muskelitähtien kohtaaminen tuntuu vieläkin tuoreelta, kun valkokangasaikaa ei jaeta kymmenen muun toimintastaran kanssa.
Toinen viihde-arvoa nostava tekijä on vallitseva kasariaction-tunnelma. Yksinkertainen juoni on täynnä aukkoja, mutta niinhän tämän tyyppiset elokuvat yleensäkin. Viihdettä sekin.
Stallone on Ray Breslin, ammattimainen vankikarkuri, joka testaa vankiloiden toimivuutta valtion laskuun. Hän asettuu vankilaan, suunnittelee paon ja toteuttaa sen, jotta mahdolliset puutteet voitaisiin korjata.
Varsinainen juoni alkaa, kun Breslin lähetetään testaamaan äärimmäisen vaarallisille vangeille tarkoitettua erityisvankilaa, joka on suunniteltu hänen kirjansa ohjeiden pohjalta. Kiven sisässä Breslin huomaa joutuneensa petoksen uhriksi ja jääneensä oikeasti vangiksi. Pakoon päästäkseen Breslin joutuu turvautumaan Schwarzeneggerin esittämän Emil Rottmayerin apuun.
Kuten odottaa saattaa, kumpikaan päähenkilöistä ei ole oikeasti syyllinen. Viattomina heidän pakosuunnitelmansa on vähintäänkin oikeutettu, vaikka ampumataidottomia vartijoita joudutaankin räiskimään hengiltä komppaniakaupalla. Ei liene sattumaa, että Jim Caviezelin esittämä julma vankilanjohtaja tuo mieleen Bob Guntonin roolin Avain pakoon -elokuvassa
Elokuva näyttää ja tuntuu halvalta. Hahmoja on vähän ja vähäiset tietokone-efektit kökön näköisiä. Taustalla puhutaan pankkikriisistä ja salaperäisestä Mannheimista – Rottmayerin työnantajasta – joka kykenee huhujen mukaan kaatamaan maailman pankkijärjestelmän napinpainalluksella. Tämä teema jää pelkäksi ajankuvaksi, koska toimintapainotteinen käsikirjoitus ei viitsi jäädä sitä pohtimaan. Harmi sinänsä.
Escape Plan ei ole mikään Suuri pakoretki, eikä se edes yritä. Vankilapakoelokuvista sen lähin vertailukohta olisi Stallonen oma Tango & Cash, jossa hänen rinnallaan nähtiin Kurt Russell. Alkupuolen tyhjäkäyntiä paikataan laukausten ja räjähdysten täyteisellä kliimaksilla. Schwarzeneggerin ja Stallonen dialogiin ripotellut one-liner-repliikit pitävät huolta huumorista. Lähestymistavan ei pitäisi jättää Arskan tai Syltyn faneja kylmäksi, vaikka kokonaisuudelta kaipaisikin enemmän kunnianhimoa.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 6 henkilöä
Seuraava:
You're Next
Mustaa komediaa lähestyvä slasher-elokuva käyttää hyväkseen tuttuja ainesosia erittäin hyvin.
Edellinen: Kalevala – Uusi aika
Jari Halosen visio Kalevalan mytologiasta on kiinnostava mutta kärsii kankeasta toteutuksesta.