| Elämä
kierrättää
Omaa paikkaa
etsimässä
Jan Sverákin uusin
elokuva, Elämä kierrättää,
jatkaa ohjaajan missiota kuvata
tsekkiläisen yhteiskunnan muutosta
osana länsimaistumisprosessia. Kun
uudet mukavuudet ja tekniset uudistukset
tuovat helpotusta rutinoituneimpiin
tehtäviin, on vanhanaikaisten ihmisten
vaikea pysyä menossa mukana.
Ripauksella
nostalgista kaipuuta ja uutuuksien
ymmärtämisen vaikeudesta komediaa
tekevällä tyylillään Sverák nostaa
esille ikäluokan, joka on elänyt sodan
jälkeisellä kommunismin kaudella ja
vapautumisen jälkeisellä
liberalisoitumisen ajalla. Menneen ja
nykyisen maailman kohtaamiseen hän
liittää universaaleja aiheita, jolloin
rakkaus ja intohimo elävät osana
jokaista ihmistä katsomatta ikään tai
sukupuoleen.
Ohjaajan
isän Zdenek Sverákin esittämä
päähenkilö Josef Tkaloun on
kirjallisuudenopettaja, joka menettää
opettamishalunsa löystyneen kurin ja
huonotapaisten lasten myötä.
Eläkepäivät eivät kuitenkaan
houkuta, sillä hän on niitä miehiä,
joiden on sanottava vaimolleen
näkemiin, jotta he voivat kaivata
takaisin tämän rinnalle.
Kokeiltuaan
pyörälähetin hommia Tkaloun päätyy
paikallisen marketin
pullonpalautusosastolle. Siellä hänen
pyörittämästään päivittäisestä
rutiinitehtävästä muodostuu oma
maailmansa, jonka osana ovat entiset ja
nykyiset työtoverit, asiakkaat ja oma
perhe. Tkalounin toiminta luo
inhimillistä sosiaalista
vuorovaikutusta yksinäisten tai
yhteiskunnasta vieraantuneiden ihmisten
välille.
Rakkauteen
ja seksuaaliviettiin liittyvät ongelmat
muodostavat toisen puolen Tkalounin
elämänpiiriä. Vielä
kuudenkymmenenviiden ikävuoden
paikkeilla hän himoitsee vieraita
naisia, joita hän tapaa arkisessa
elämässään ja jotka sekoittuvat
voimakkaasti hänen uniinsa. Koska
Tkaloun ei itse kykene tyydyttämään
halujaan, hän ottaa tehtäväkseen
yhdistää muita lähellään kulkevia
ihmisiä, joihin lukeutuvat niin oma
tytär, työkollegat kuin asiakkaatkin.
Merkittävimmät ponnistelut hän käy
kuitenkin oman vaimonsa ja haaveuniensa
välillä, jolloin velvollisuus ja
toiveet kohtaavat ristiriitaisesti ja
ratkaisemattomasti.
Sverákin elokuvista
on helppo poimia piirteitä
varhaisempien tsekkoslovakialaisten
ohjaajien, kuten Milos Formanin
kotimaassaan tekemistä elokuvista tai Jirí
Menzelin elokuvista, mutta toisaalta
yhteiskunnallisen satiirin terä on
Sverákin elokuvissa selvästi
pehmeämpää ja vähemmän tarkkaa.
Omat hankaluudet elokuvaan tuo myös se,
että Zdenek Sverák on elokuvan
käsikirjoittaja ja pääosanesittäjä.
Vaikka hän on kirjoittanut hahmosta
hieman epäsympaattisen ja
epätäydellisen, ei ole
epäilystäkään, kuka on elokuvan
pääosassa. Ammattitaitoisuus
näyttelijänä korostaa vielä tätä
seikkaa.
On
helppo ymmärtää, miksi Elämä
kierrättää on ollut niin
suosittu elokuva kotimaassaan. Sen
nostalgisoiva kuva Tsekistä
murrosvaiheen jälkeisellä kaudella
tarjoaa etenkin mennyttä maailmaa
kaipaaville katsojille välähdyksen
inhimillisemmistä arvoista, joskin
muutosta pidetään elokuvassa
itsestään selvyytenä eikä
kommunistisen kauden kaunisteluun
sorruta. Toisaalta yleismaailmalliset
aiheet ja ihmiskuvaus saavat etenkin
hieman varttuneemmat eurooppalaisesta
elokuvasta pitävät katsojat
kiinnostumaan elokuvasta.
Vaikka Elämä
kierrättää ei ylläkään
aivan Koljan tasolle ja
ohjaajan töitä vaivaa edelleen sama
kiltteys ja kulmien pyöristely, on
Sverákin uusin elokuva kepeällä
otteella toteutettua tasaisen varmaa
ihmissuhdedraamaa.
Toni Puurtinen |