| Vantage
Point – askeleen edellä
Vain pointti puuttuu
Amerikan
presidenttiä ammutaan terrorismin
vastaisen kokouksen alkumetreillä
Espanjassa. Sekasorron keskellä alkaa
ajojahti, johon osallistuvat niin
Yhdysvaltain salaisen palvelun agentit
kuin ainakin yksi paikallinen poliisi.
Apuna häärii myös jokunen siviili,
kuten yksi erityisen nohevaksi
osoittautuva jokamiesturisti
videokameroineen. Näistä varsin
yksioikoisista aineksista kelataan aivan
kirjaimellisesti kasaan
toimintajännäri Vantage Point
– askeleen edellä.
 Elokuva
käynnistyy lupaavasti ja nostattaa
kiinnostusta ensimmäisen varttinsa
aikana. Sen jälkeen tapahtumien
toistuva eestaas kelaaminen ja
attentaatin esittäminen eri
henkilöiden näkökulmasta alkaa jo
tuntua jankkaukselta. Periaatteessa
toimiva mutta tässä tapauksessa
näkemyksettömästi toteutettu idea
alkaa puuduttaa pahan kerran. Juonta
yritetään kuin väkisin vääntää
mielenkiintoisemmaksi paljastamalla
tapahtumien kulkua vihje kerrallaan,
mutta loppujen lopuksi koko juttu onkin
vain kasa useaan kertaan väänneltyä
halpaa rautalankaa.
 Vantage
Pointin suurin heikkous löytyy
sen täysin epäkiinnostavista
henkilöhahmoista. Kehenkään,
varsinkaan tarinan sankariksi nostettuun
kovia kokeneeseen agentti Barnesiin
(Dennis Quaid), ei saa juuri otetta.
Muihin rooleihin palkattujen
niminäyttelijöiden osaksi jää
lähinnä vain laukoa banaaleja
repliikkejä ja tepastella näytillä
tohinan keskellä. Korneimmaksi hahmoksi
nousee Forest Whitakerin esittämä
musta kadunmies. Videokameransa kanssa
heiluvasta pöljän oloisesta taviksesta
tulee tilanteen niin pakottaessa
sankarituristi, joka pelastaa
paikallisen pikkutytön ja auttaa
agentteja takaa-ajossa. Niinpä,
mitenkä muutenkaan sitä amerikkalainen
ulkomailla toimisi, kun oman maan etu
sitä vaatii…
Puolitoistatuntiseksi
elokuvaksi Vantage Point
on hämmästyttävän pitkästyttävä.
Toimintajännärinä se ei toimi, vaikka
meuhkaavaa rutiinitoimintaa, vauhdikasta
säntäilyä ja kamerakikkailua
riittääkin. Jännitystä ja juonen
jännitteitä jutusta on kuitenkin turha
etsiä. Television toimintasarjoista on
ammennettu tyhjää kumiseva maailma,
jossa nopeat leikkaukset ja heiluvat
käsivarakamerat ovat pääosissa.
Dramaattisten
tapahtumien kuvaaminen näin
pintakiiltoisesti ja asenteellisesti on
harvinaisen vastenmielistä. Terrorismin
ytimestä löytyy tällaisille
elokuvantekijöille vain se helpoin tapa
saada roistoja tarinaan. Näennäisen
ajankohtaisesta verilöylystä tehdään
halpa kulissi, jossa tyhjänpäiväiset
hahmot kekkaloivat ympäriinsä
rosvo-poliisileikissään. Hiton
tylsää ja halpamaista.
Jokke Ihalainen |
