| There
Will Be Blood
Aivan tavallinen
näkymä?
Paul Thomas Anderson
on yksi amerikkalaisen nykyelokuvan
omaperäisimpiä tekijöitä. Boogie
Nightsilla (1995) läpimurtonsa
tehnyt ja Magnolialla
(1999) sekä Punch-Drunk Lovella
(2003) asemansa vakiinnuttanut Anderson
tekee nyt vahvan paluun
kansainvälisille valkokankaille
aiemmasta tuotannostaan tyystin
poikkeavalla, mutta jälleen erinomaisen
monipuolisella ja hallitulla elokuvalla There
Will Be Blood.
There Will Be Blood perustuu
väljästi Upton Sinclairin
1900-luvun alun öljyhuumaa kuvaavaan
roomaniin Oil! (1927). Elokuva
on viime vuosisadan alkuun sijoittuva
väkevä, eeppinen draama öljykuumeen
riivaamista ihmisistä, ahneudesta,
perheestä, uskonnosta ja moraalista.
Öljyn rikastuttavista ja
rappeuttavista vaikutuksista kertovasta
elokuvasta kasvaa myös allegoria
maailmanpolitiikan nykytilasta.
There
Will Be Bloodin miespääosassa
elää ja palaa Daniel Day-Lewis
(Gangs of New York, Isän
nimeen, Olemisen sietämätön
keveys), joka esittää
moniselitteistä nimeä kantavaa
öljymiestä, Daniel Plainview'ta.
Plainview on yksi huikeimmista,
hirveimmistä ja hienoimmista hahmoista,
joita valkokankaalla on viime vuosina
nähty. Day-Lewisin terävän komea
olemus sopii täydellisesti Plainview'n
älykkäälle, mutta hyytävän
kylmälle ja kaiken menestyksensä
keskellä loputtoman yksinäiselle
öljymiehelle.
Daniel Plainview
esitellään elokuvan alussa avaran
maiseman reunassa, korvia raastavaksi
yltyvän musiikin säestämänä.
Hopean- ja kullankaivajana
työskentelevä mies on juuri katkaissut
jalkansa, menettänyt työkalunsa – ja
löytänyt hopeaa. Pölyn peittämän
miehen riemulla ei ole rajoja. Muuta
Plainview'stä ei kerrota: ei lapsuuden
traumoja, ei naisseikkailuja, ei
mitään. On vain kipua sietävä,
mielipuolisen sitkeä mies, joka haluaa
rikastua.
Pikkuhiljaa
Plainview'n päättäväisen
kunnianhimoinen uurastus palkitaan ja
poikansa (mainio Dillon Freasier)
kasvatukselle omistautunut mies alkaa
rikastua. Menestyksen hinta on kuitenkin
kova, sillä huipulla
järkähtämättömänä patsasteleva
mies ei uskalla enää luottaa
lähellään oleviin ihmisiin. Plainview
epäilee kaikkien yrittävän hyötyä
hänen pettämättömästä vainustaan
ja sen mukanaan tuomasta vauraudesta,
aivan kuten hän itse yrittää hyötyä
jokaisesta tielleen osuvasta maapalasta
ja niiden päällä kulkevista
ihmisistä.
Raha tuo mukanaan
valtaa, jota Plainview käyttää
häikäilemättömästi omaksi
hyödykseen, omaisuuttaan alati
kasvattaakseen. Yleisinhimilliset
moraaliset ja eettiset säännöt eivät
kivikovaa miestä tunnu koskevan, vaan
hän käyttäytyy kuin julma jumala
jyrätessään kaiken ja kaikki omaa
etuaan tavoitellessaan.
Tästä
kuvauksesta tulee väistämättä
mieleen, että "tavalliseksi
näkymäksi" nimetty There
Will Be Bloodin päähenkilö on
allegoria nykypäivän Yhdysvalloista.
Vai miltä kuulostaa
häikäilemättömästi omia ja toisten
luonnonvaroja hyödyntämällä
vaurastunut suurvalta, joka oikeuttaa
toisten yli kävelemisen ohuella
valheella, jonka alta tihkuu öljyä?
Psykopaattinen Plainview on
kyltymättömän ahne, valtaansa
väärin käyttävä, julma ja kyyninen
kone, joka heittää heikot ja
epäilyttävän vahvat kylmästi luotaan
tai vaihtoehtoisesti tuhoaa nämä.
Mitä muuta tämä uskonnonkin
päämääriensä tavoittamisen
välineeksi valjastanut viekas mies on
kuin lihaksi muuttunut Jenkkilä?
There Will Be Blood
on älykkäästi kriittinen elokuva. Sen
kritiikki ei ole ilmiselvää ja
alleviivaavaa, vaan symbolista,
suorastaan kaunista. Mieleen tulevat
mestarillisen Terrence Malickin (Julma
maa, Veteen piirretty viiva)
työt, joissa yhteiskuntakriittisyys
yhdistyy avarina kuiskivia maisemia
oivaltavasti hyödyntävään
kameratyöskentelyyn.
Ansiokkaan
kuvauksen lisäksi Daniel Day-Lewisin
mielipuolisen intensiivinen
roolisuoritus, yhdeksi kertojanääneksi
kohoava äkkiväärä äänisuunnittelu
sekä Berliinin elokuvajuhlilla
hopeisilla karhuilla palkittujen Paul
Thomas Andersonin ohjaus ja Radiohead-kitaristi
Jonny Greenwoodin säveltämä
musiikki tekevät There Will Be
Bloodista omaperäisen ja
kiinnostavan kokonaisuuden.
Kapitalismin, Yhdysvaltojen
ulkopolitiikan ja yleispätevän
ahneuden, kovuuden ja moraalittomuuden
kritiikki on kuvien alla, valpastavan
arvaamattomien äänten alla,
Day-Lewisin mustanpuhuvan katseen
kohdalla.
Aiemminkin
näyttelijäntaitonsa todistanut Daniel
Day-Lewis on järisyttävä roolissaan
julmana, kylmänä ja yksinäisenä
Plainview'na. Hieman liian pitkän
kestonsa aikana There Will Be
Bloodista kasvaa mestarillinen
tutkielma ihmisyyden pimeimmistä
puolista.
Saija Holm |