| Spiderwickin
kronikat
Vauhtia
ja vaarallisia tilanteita
Kirjasarjoihin
perustuvat fantasiaelokuvat eivät ole
viime vuosina olleet mitenkään
harvinaista herkkua, kun sekä uusista
että vanhoista kirjoista tuupataan
filmatisointeja Harry Potterin ja Frodon
kilpailijoiksi. Spiderwickin
kronikat on uusin yrittäjä. Se
perustuu viiteen lyhyehköön lasten
fantasiakirjaan ja on suunnattu kenties
hivenen nuoremmalle yleisölle kuin
esimerkiksi Potterit.
Vanhempienkaan katsojien ei kuitenkaan
tarvitse kärvistellä katsomossa
liikaa, sillä elokuva on kohtuullisen
onnistunut koko perheen seikkailu.
 Monessakin
nuortenelokuvassa viime aikoina nähty
Freddie Highmore näyttelee elokuvassa
kahta roolia, rasavilliä Jaredia ja
hänen rauhallisempaa kaksoisveljeään
Simonia. Jared on käärmeissään
perheen muutosta syrjäseudulle, vanhaan
taloon jonka äiti Helen on perinyt
tädiltään. Perheen isä jäi New
Yorkiin syystä, jota Jared ei vielä
ymmärrä. Pian Jared törmää
tietokirjaan, joka sisältää
vaarallista tietoa seudulla elävistä
omituisista otuksista. Osa otuksista on
ystävällisiä, osa ei. Lähistöllä
asuva paha Mulgarath haluaa saada kirjan
käsiinsä, joten tämän aikeet täytyy
estää.
 Paha
on paha vain siksi, että on paha.
Muuten elokuvassa on enemmän sävyjä.
Lapsille avautuva fantasiamaailma on
eläväisesti kuvattu, eikä perheen
sisäisiä suhteita kuvata täysin
mustavalkoisesti. Eivätkä lapset –
kaksoisveljet ja heidän vanhempi
siskonsa – perinteisen kaavan
vastaisesti koe seikkailua kokonaan
ilman vanhempiaan. Mulgarathin edustama
ulkoinen uhka onkin oiva kehys, jonka
kautta Jaredin suhtautumista omaan
perheeseensä selvitellään. Tämän
teeman käsittely on sujuvasti upotettu
satumaailman ihmettelyn ja kevyen
toiminnan lomaan.
Koska viisi kirjaa on
mahdutettu puoleentoista tuntiin, on
elokuvassa koko ajan vauhti päällä.
Kokonaisuus on silti eheä, eikä
vauhdikkuudesta huolimatta seikkailussa
ole sitä pikakelauksen tuntua, mikä
vaivaa monia adaptaatioita. Elokuvan
linja pitää myös loppuun asti.
Satumaista tunnelmaa ei unohdeta, kuten
ei myöskään sitä, että
tosimaailmassa asiat eivät parane kuin
taikaiskusta.
JP Jokinen |
