| Riisuttu
mies
Aasinkorvilla
varustettu kirkonmies
Antti Pitkänen
(Samuli Edelmann) on tahdoton aasi, joka
on tiukasti vaimonsa (Matleena Kuusniemi)
talutusnuorassa. Vaimo Tuula tulee
pappissuvusta ja tahtoo miehestään
piispan Piispan (Jussi Parviainen)
paikalle. Antti työskentelee
kirkkoherrana sekalaisessa seurakunnassa
työtovereinaan hyviä paimenia
edustavat Markku (Mikko Kouki) ja Vilma
(Laura Malmivaara). Seurakuntatyön
kustannuksella Antista ryhdytään
muovaamaan raflaavaa piispaehdokasta
vaimon ja Piispan tarkassa ohjauksessa.
Matkalla kirkolliselle huipulle hän
uhraa Markun, alkoholisoituneen idolinsa
ja omatuntonsa. Ennen pitkää
kirkonmies huomaa eksyneensä kauas
Kristuksen opetuksista, ahnehtineensa ja
tehneensä huorin. Lopulta aasi
näyttää todelliset karvansa. Söpö
eläin onkin pahaäänisen itsepäinen
ja uskollinen todelliselle
isännälleen.
 Aku
Louhimiehen ohjaamaa elokuvaa on
luonnehdittu tarinaksi tekopyhyydestä.
Se on paljon sanottu. Ensimmäisen
tunnin aikana kirkon työntekijät
sekoilevat, naivat, ryyppäävät ja
ovat alasti kaiken aikaa. Rohkeaa? Ei,
vain mielikuvituksettoman mauttomasti
kuvattua. Se, että papitkin ovat vain
ihmisiä, tulisi vähemmälläkin
selväksi. Toinen puoli elokuvasta
etenee hieman rauhallisemmin ja siinä
keskitytään eksyneen karitsan itsensä
löytämiseen ja johdattamiseen oikealle
polulle. Näissä keskittyneimmissä
kohtauksissa pilkahtaa ajoittain
ohjausjälki ja näyttelijöiden
todellinen läsnäolo.
 Elokuvana
Riisuttu mies on sekava,
ryhditön ja jopa keskeneräinen. On
kuin tekijät eivät olisi osanneet
päättää tekevätkö he satiiria vai
draamaa. Nyt tuloksena on vain ylipitkä
elokuva, joka on täynnä tahattoman
huumorin puolelle taipuvia kohtauksia.
Tietyt tyylikeinot toistuvat ja
kehittyvät parodisen
itsetarkoituksellisiksi. Näin
esimerkiksi Irtiottoja -sarjassa
nähty ja Pahassa maassa
jalostunut leikkaus keskelle kohtausta
tai realismia tavoitteleva
näytteleminen, johon kuuluu
änkyttäminen, repliikkien
toisteleminen ja yleinen sähläys.
Riisutun miehen
ympärillä on kohistu pitkään.
Elokuvan käsikirjoitus on muokattu
Veli-Pekka Hännisen
alkuperäiskäsikirjoituksen Herran
pelko pohjalta. Hännisen mielestä
jopa niin, että hän haastoi
tuotantoyhtiön oikeuteen tehdyistä
muutoksista. Samalla on ollut puhetta
elokuvan kirkkoon kohdistuvasta
kritiikistä. Olisikin mielenkiintoista
saada verrata muokattua versiota
alkuperäiseen käsikirjoitukseen, koska
Riisutun miehen kritiikin
kärki harottaa ties minne. Elokuva
yrittää pyllistää tiukkoihin
lipereihin ja kultaisiin risteihin
pukeutuville kirkkoisille, jotka
käyskentelevät kristallikruunujen ja
parkettien loisteessa kaukana sieltä,
missä todellista seurakuntatyötä
pitäisi tehdä. Toisaalla se kumartaa
lapsille ja eläimille, joita elokuvassa
sitten hellitään oikein antaumuksella.
Jos yhtälö vaikuttaa ontuvalta, voi
vain kuvitella miltä se näyttää
valkokankaalla.
Riina Mikkonen |
