Aika ei
anna armoa
Tavallisuus ei anna armoa
Carl Franklinin ohjaama Sinipukuinen paholainen
(Devil in a Blue Dress, 1995) jäi mieliin mielenkiintoisena noir-tyylin
dekkarina. Muutoin tasavahvoja ja tavallisia elokuvia ohjanneen Franklinin
viimeisin työ Aika ei anna armoa ei poikkea peruslinjasta.
Kyseessä on kaikin puolin hyvin tehty ja juonikuvioiltaan kiinnostava
elokuva, joka ei kuitenkaan kykene peittämään lähes joka käänteessä
läpikuultavaa tavanomaisuuttaan.
Elokuvan juonessa on katsomisjännitteen kannalta sen
verran olennaisia koukkuja ja käänteitä, että katsojia kohtaan olisi
melkoinen karhunpalvelus selventää elokuvan asetelmia peruslähtökohtia
enempää. Denzel Washington esittää elokuvassa Miamin likellä sijaitsevan
pikkupaikan poliisilaitoksen päällikköä, jolla on etsiväksi ylennyt ja
eroa hamuava vaimo ja naimisissa oleva rakastajar. Tarina luonnollisesti
nivoutuu tähän kudelmaan.
 Rennon
alkuotteen jälkeen elokuva hapuilee ihmissuhdetekeleille tyypillisessä
vetelikössä, mutta piirua ennen puoltaväliä ote ryhdistäytyy
yllättävien juonenkäänteiden myötä. Loppuvaluma johtaa kuitenkin taas
takaisin vetelikköön. Useampaa suuntaa tapaileva elokuva ei löydä
itseään ja kokonaisuus jää paikoin mukaansa tempaavasta juonestaan
huolimatta vaisuksi. Uskottavuuden kannalta ongelmia muodostavat myös
hienoiset epäloogisuudet sekä henkilöhahmojen tekemien ratkaisujen
lapsellisuudet.
Parhaimmillaan Aika ei anna armoa on
kuolinsyytutkijaa näyttelevän John Billingsleyn tuodessa tarinaan
inhimillistä rentoutta perusjäykän ja pingoittuneen Washingtonin
vastapainoksi. Tähän suuntaan elokuvaa olisi suonut kehitettävän
enemmänkin vakavamielisen hikoilun sijaan. Tavallisuudessaan kelvollista
elokuvaviihdettä, ei muuta.
Juha Rosenqvist
|
