| Orpokoti
Piiloleikkejä
mikämikämaassa
Kummitustalo ei tunnu
kovin omaperäiseltä lähtökohdalta
kauhuelokuvalle. Kauhu onkin vaikea
lajityyppi ja sen konventiot
pölyttyneitä. Mutta Orpokoti
ei onneksi ole elävänä haudattu
elokuva. Se nimittäin humisee, paukkuu,
kumisee ja rapisee ennennäkemättömän
tyylikkäästi.
Juan Antonio Bayonan
ohjaamassa Orpokodissa
yhdistyy monia aiemmista elokuvista
tuttuja aineksia omaleimaisesti ja
taidokkaasti. Sitä on verrattu
esimerkiksi The Othersiin,
The Innocentsiin sekä
elokuvan tuottajana toimineen Guillermo
del Toron aiempiin Pan’s
Labyrinthiin ja The Devil’s
Backboneen. Orpokotia
onkin pidetty ennakkokirjoittelussa
pitkälti del Toron aikaansaannoksena.
Elokuva on kuitenkin niin harkittu
kokonaisuus, että se tuskin on syntynyt
vain yhden miehen voimin. Del Toron
tapaan realismi ja fantasia punoutuvat
yhteen kiehtovaksi kudelmaksi, eikä
totuus ole tarua turvallisempaa. Tässä
elokuvassa pelko ulottuu syvälle.
 Orpokoti
on myös perhedraama. Laura (Belén
Rueda) muuttaa perheensä kanssa
rannikolla sijaitsevaan vanhaan
orpokotiin, jossa hän on itse lapsena
asunut. Hänen aikomuksensa on perustaa
hoitokoti kehitysvammaisille lapsille.
Pian Lauran pikkupoika Simón (Roger
Príncep) löytää talosta uusia,
näkymättömiä ystäviä ja uppoaa
yhä syvemmälle omaan maailmaansa.
Aluksi vanhemmat pitävät lapsensa
leikkejä harmittomina, mutta pian
selviää, ettei kaikki ole kohdallaan.
Lopulta elokuvasta
kehittyy synkkä ja painostava tarina
äidinrakkaudesta. Karismaattinen Belén
Ruedan sopii hyvin orpokodin kolkoille
käytäville ja tekee voimakkaan
suorituksen epätoivoisena äitinä,
jonka mielenmaiseman ympärille koko
elokuva rakentuu. Ruedan on aiemmin
nähty televisiossa Serranojen perheen
äitinä sekä Alejandro Amenábarin
elokuvassa Meri sisälläni.
 Kauhistuttava
on myös kaunista. Talo, ranta, luola ja
majakka ovat kaikessa symbolismissaan
erinomainen miljöö. Toistuvat teemat
sitovat tarinaa yhteen ja viittaukset
esimerkiksi J.M. Barrien Peter
Paniin ja C.G. Jungiin eivät
ole liian itsetarkoituksellisia. Kuvasto
elää valojen ja varjojen leikistä ja
elokuvan äänimaailma on raastavan
pelottava. Orpokodin
perinteisempään kuvakerrontaan tekee
poikkeuksen Hollywood-kauhulta lainaava
osio, jossa käytetään videokuvaa.
Tämäkin on onneksi tehty taiten.
Espanjassa Orpokoti
on ollut vuoden katsotuin elokuva ja
kirinyt ohi Hollywoodin
kassamagneettien. Eikä ihme. Ainoa
ihmetyksen aihe on elokuvan varsin
alhaiselta tuntuva ikäraja Suomessa.
Sen verran tanakasti aikuisenkin
katsojan hiuskarvat nousivat pystyyn.
Salla Vehkasalo |
