| Night
Watch
Eeppistä sekavuutta
Hyvän ja pahan
tuhatvuotinen taistelu ratkeaa pian,
kunhan ennustusten hahmo kääntää
tasapainon jommankumman puolen eduksi.
Ei ihan omaperäinen lähtökohta.
Venäläinen fantasiaelokuva Night
Watch onnistuu kuitenkin
ponnistamaan persoonalliselle
maaperälle visuaalisuudellaan ja
rosoisuudellaan. Monilla osa-alueilla se
pärjää silti huonommin kuin
länsimaiset vastineensa.
 Valon
ja pimeyden joukot ovat pitkään olleet
aselevossa. Valo vahtii pimeyttä
yövuorossa ja toisinpäin. Nämä
Toiset elävät keskellämme, mutta
silti aivan omassa maailmassaan.
Toiseksi syntynyt näkee tähän toiseen
maailmaan ja joutuu jossain vaiheessa
valitsemaan puolensa. Ennustuksen mukaan
vailla puolta oleva Toinen tulee
lopettamaan taistelun. Näistä asioista
Anton Gorodetsky on autuaan
tietämätön, kunnes joutuu
käyttämään parisuhdekriisinsä
ratkaisemiseen noidan apua ja saa
tietää olevansa Toinen.
 Sergei
Lukyanenkon kirjoihin perustuvan Night
Watchin maailmasta on
saatu kiehtova. Taustatarinasta ja
mainostuksesta huolimatta se ei ole
erityisen eeppinen, vaan herää eloon
pimeillä kujilla ja niin ja näin
koossa pysyvässä Valon
organisaatiossa. Aselepoa rikkovat
pimeyden edustajat toimivat
henkilökohtaisin motiivein ja heitä
vastaan käydään viinahuuruissa ja
puutteellisin varustein. Näiden
tapahtumien liittäminen isoon
mittakaavaan tuntuukin väkinäiseltä
ja tekee elokuvasta sekavan.
Tarinanpätkät rönsyilevät joka
suuntaan ja hahmoja marssitetaan esiin
iso liuta, mutta harva heistä
oikeastaan tekee mitään.
Visuaalisesti Night
Watchilla ei ole mitään
hävettävää. Alle viiden miljoonan
dollarin budjetilla on saatu aikaan
komeaa jälkeä, vaikka paikoitellen
päällekäyvissä efektikohtauksissa on
brassailun makua. Ohjaaja Timur
Bekmambetov onkin ansainnut kannuksensa
mainosten tekemisessä. Öisestä
maailmasta, kuten sen asukeistakin, on
luotu värikylläinen, pop ja silti
silottelemattoman slaavilainen.
 Elokuvan
suurin puute on sen sinkoileva ja sekava
juoni. Irrallisiin tapahtumiin tuhlataan
aikaa ja lopussa langat sidotaan yhteen
hapuilevasti. Ohjaajan apuna
käsikirjoittamisessa on ollut Laeta
Kalogridis, joka on käsikirjoittanut
myöskin päämäärättömän Aleksanterin.
Ehkäpä länsimaisiin vahvistuksiin
luottaminen onkin ollut suurin
kompastuskivi.
Night Watchin
jatko-osa on melkein valmis ja
kolmososaakin jo suunnitellaan.
Potentiaalia konseptissa kyllä olisi,
joten mahtailevan ykkösosan jälkeen
kokonaisuuteen keskittyminen olisi
suotavaa. Runsaalle henkilökaartillekin
saattaa löytyä vielä käyttöä.
Trilogian avausta myöhemmät tapahtumat
eivät silti pelasta, sillä Night
Watch on omaperäisistä
elementeistä huolimatta keskinkertainen
elokuva.
JP Jokinen |
