Coenin veljekset ovat siirtyneet parin heikomman elokuvan jälkeen suoraviivaisen tarinankerronnan pariin. Menetetyssä maassa pysytellään perusasioiden parissa, jolloin kaikki turhat osaset ovat poissa ja juoni kulkee suoraviivaisesti eteenpäin. Vaikka Keskilänteen sijoittuvassa elokuvassa etenkin sivuosahenkilöt ovat tavoiltaan ja puheenparreltaan varsin verkkaisia, ei samaa tyhjäkäyntiä löydy itse tarinankerronnasta.

Llewelyn Moss (Josh Brolin) löytää autiomaan kätköistä luotien lävistämiä ruumiita. Rikollisjoukkion keskinäisestä välienselvittelystä ei ole jäljellä muuta kuin salkullinen valuuttaa, jolle ei näytä olevan ottajaa. Mossin rikastumisen mukanaan tuomat edut ovat kuitenkin lyhytaikaisia, sillä hänen peräänsä lähetetään mielipuolinen palkkamurhaaja Anton Chigurh (Javier Bardem) ja joukko meksikolaisrikollisia. Jatkuvasti kasvavia ruumiskasoja joutuu selvittelemään myös paikallinen sheriffi Ed Tom Bell (Tommy Lee Jones), jonka mutkatonta ja entisaikojen perään haikailevaa elämäntapaa uudet rikollisuuden muodot tuntuvat uhkaavan.

Tarinasta on vaikea erottaa varsinaista päähenkilöä. Rahoineen pakeneva Moss, ihmisjahtia harjoittava Chigurh ja tämän jälkiä tutkiva sheriffi muodostavat ytimen, jonka toimia, elämäntapoja ja asenteita elokuvassa seurataan. Väkivaltaisessa maailmassa miehiset tunnot ovatkin etualalla. Sheriffin ja Mossin kohdalla näitä tuntoja kuvataan onnistuneesti, mutta Bardemin sinänsä hienosti esittämästä palkkamurhaajasta on tehty turhan yksiulotteinen mielipuoli, jolla kolikonheitto määrää sen kuka pysyy elossa ja kenet viikatemies vie mukanaan.

Menetettyä maata voi pitää 2000-luvun westerninä, jossa hevoset ovat vaihtuneet maastureihin, pistoolit katkaistuihin haulikoihin ja teloitukset tehdään vaikka karjan lahtaamiseen suunnitellulla ilmanpaineaseella. Kullan tilalle on tullut huumeraha, mutta sekä rikollisjoukot että yksinäiset vaeltajat omine oikeuksineen ovat tallella. 2000-luvun lännenmiehet pohtivat edelleen omia periaatteitaan ja paikkaansa maailmassa, jossa heille ei tunnu enää olevan tilaa. Toiset antavat kohtalon kuljettaa itseään eteenpäin, kun taas toisille elämä on askelia entisaikojen miesten jalanjäljissä.

Vaikka viittaukset westerneihin ovat enemmän kuin selviä, on elokuvassa myös piirteitä modernista toimintaelokuvasta, joskin samalla se tulee rutanneeksi monia lajityypin selvimpiä konventioita. Tekniseltä toteutukseltaan elokuva on hallitusti ja moitteettomasti tehty, jolloin tunnelma pysyy staattisen jännittyneenä ruumiiden löytymisestä lopputekstien alkuun. Käytännössä tämä tarkoittaa Coenin veljeksille tavaramerkiksi muodostuneen mustan huumorin hylkäämistä. Vaikka lopputulos on pääosin onnistunut, on elokuvasta tullut ehkä jo turhankin totinen.

Menetetty maa on Coeneilta uusi aluevaltaus, jolla he tulevat uudistaneeksi omaa elokuvatekijän identiteettiään. Vaikka Menetetty maa ei nouse ohjaaja-käsikirjoittajakaksikon parhaiden teosten tasolle, rajallisilla perusmateriaaleilla leikittelevä elokuva on tasaisen sujuvaa miehistä väkivaltadraamaa.

Toni Puurtinen

 © Film-O-Holic.com 14.2.2008
- kaikki oikeudet pidätetään -