| National
Treasure: Salaisuuksien kirja
Kansallisen aarteen
metsästäjät
Elokuvateatterin
aulassa oli rinnakkain julisteet National
Treasure: Salaisuuksien kirjasta
ja tulevasta Indiana Jones -elokuvasta.
Ei varmasti vahingossa. Indy-elokuvat
ovat edelleen seikkailuelokuvien aatelia
ja sapluuna jota monet hyödyntävät.
Muutaman vuoden takainen National
Treasure tehtiin Da Vinci
-koodin imussa, mutta oppinsa sekin
otti Indyltä.
Jatko-osa
koostuu samoista aineksista kuin
edeltäjänsäkin: tarina on rakennettu
historian ja myyttien päälle ja
monimutkaisten vihjeiden perässä
juostaan paljon. Pääosassa on jälleen
Benjamin Franklin Gates (Nicholas
Cage), historiantutkija ja Ben
Franklinin jälkeläinen. Elokuvan
alussa paljastuu todisteita, että
Gatesin esi-isä olisi suunnitellut
Abraham Lincolnin salamurhan. Suvun
nimeä ei sovi tahrata, joten totuus on
selvitettävä. Tämä tapahtuu
löytämällä Cíbola, yksi legendojen
seitsemästä kultaisesta kaupungista.
National
Treasure -elokuvat ovat koko
perheen elokuvia. Seksiä ja kiroilua ei
ole tippaakaan ja vähäinen
väkivaltakin kohdistuu enimmäkseen
materiaan. Kyynisesti voisi sanoa, että
elokuvat on mitoitettu tietylle
ikäsegmentille. Tässä ei kuitenkaan
ole mitään vikaa. Pahempaa olisivat
päälle liimatut kirosanat ja
veriroiskeet, sillä toimivan seikkailun
voi tehdä ilman niitäkin.
Sankaristakin on ironia kaukana ja hän
ratkaisee ongelmat mieluummin
ylivoimaisella älyllään kuin
nyrkeillään.
Elokuvan
lähtökohdat ovat siis kunnossa
vanhakantaista seikkailua varten. Salaisuuksien
kirja ei kuitenkaan ole toimiva
elokuva. Jo ensimmäinen osa kärsi
holtittomasta säntäilystä, mutta
jatko-osassa ei ole senkään vertaa
maltillisuutta. Tämä kenties johtuu
käsikirjoittajapari Elliott&Rossion
mukanaolosta. Herrojen Pirates of
the Caribbean -elokuvat
kärsivät samasta
päämäärättömyydestä.
Korkealentoisessa juonessa ei sinänsä
ole mitään vikaa, mutta kun myös
sisäinen logiikka puuttuu, ei
elokuvassa ole jännitettä mikä saisi
uppoutumaan seikkailuun.
Ensimmäisen
osan kuvioita toistetaan myös aivan
liikaa. Kaikki edellisessä elokuvassa
tapahtuneet asiat on pyyhitty pois,
jotta hahmojen lähtötilanne olisi
mahdollisimman identtinen. Gates on
eronnut tyttöystävästään, eikä ole
kovin vaikea arvata mitä elokuvan
kuluessa suhteelle tapahtuu. Tietysti
hitusen variaatiota täytyy olla, joten
uutena hahmona on mukana Helen
Mirrenin näyttelemä Gatesin
äiti.
Kuviot eivät
alunperinkään olleet omaperäisiä,
joten niiden toistaminen tuntuu entistä
ummehtuneemmalta. Jos joskus tungen
käteni aukkoon kivessä, aivan varmasti
aion kiljua kauhusta ja huijata paikalla
olijoita. Elokuvissa kyseinen temppu on
kuitenkin nähty jo niin monta kertaa,
että vähitellen luulisi tekijöiden
keksivän jotain muuta. Mutta ei,
kyseinen kohtaus nähdään tässäkin.
Indiana Jonesilla ei
ole pelättävää, sillä Salaisuuksien
kirjassa ei ole seikkailun
tuntua. Monimutkaiset ongelmat
selviävät Gatesille hetken
aivojumpalla ja ylivoimainen teknologia
ratkaisee muut pulmat. Tämä supistaa
suuren osan elokuvasta pelkäksi
historia-aiheiseksi Amazing Raceksi,
jossa täytyy vain päästä seuraavaan
kohteeseen mahdollisimman nopeasti.
Mutta toisin kuin tuossa tv-sarjassa, ei
elokuvassa tapahdu mitään
yllättävää tai jännittävää.
JP Jokinen |