Muumi ja vaarallinen juhannus on pitkän elokuvan muotoon leikattu versio huopa-animaatiosarjasta Muumien maailma, joka valmistui vuosina 1978–1982. Puolalais-itävaltalaisessa animaatiostudiossa tuotettuun sarjaan laadittiin Suomessa yhtenäinen käsikirjoitus, ja alun perin mykät muumit saivat dialogin myötä uuden ulottuvuuden. Lapsuuttaan 1980-luvun alussa viettäneet ovat todennäköisesti katselleet kyseistä sarjaa televisiosta, siksi kuvat Muumitalossa kelluvista huonekaluista ja teatterilla seilaamisesta vaikuttavat aikuiskatsojalle kummallisen tutuilta.

Huopamuumielokuva kertoo yhdestä poikkeuksellisesta juhannuksesta Muumilaaksossa. Paikallinen tulivuori purkautuu aiheuttaen laaksoon tulvan ja pakottaen muumiperheen evakkoon kelluvaan teatteriin, joka on muumeille täysin uusi tuttavuus. Sattumusten seurauksena osa joukosta ajautuu omille teilleen, jolloin mukaan tulee toisiinsa nivoutuvia sivujuonia. Lähiseudulla Nuuskamuikkunen ottaa aktiivisesti kantaa paikallisen puistoalueen epäilyttäviin järjestyssääntöihin. Muumipeikko ja Niiskuneiti puolestaan ilahduttavat yksinäisen vanhanpiian juhannusaattoa ja joutuvat sijaiskärsijöiksi, kun Nuuskamuikkusen suorittamaan vandalismiin etsitään syyllistä.

Elokuvaan kirjoitettu dialogi on hetkittäin huvittavan suorasukaista. Pukukopissa teatteriasuja ihastelevat tytöt ihmettelevät, miksei Niiskuneidillä ole vaatteita, eikä neiti oikein itsekään tiedä tähän vastausta. Teatteriin pelastautumiseen on nivottu myös kasvatuksellisia ulottuvuuksia, kun henkilökuntaan kuuluva Emma opastaa muumeja teatterin teossa. Keskeneräisen käsikirjoituksen kanssa kamppailevaa Muumipappaa Emma lohduttaa sanomalla, että ei tekstillä ole mitään väliä, "ei yleisö siitä kuitenkaan mitään ymmärrä".

Muumielokuvassa parasta on koko muumien suosion takana piilevä seikka eli henkilöhahmot, jotka ovat kaikkea muuta kuin mauttomia ja virheettömiä muovileluja. Eksistentialistista maailmankuvaa edustavat muumit eivät murehdi juuri mitään. Kofeiiniriippuvaiset pullukat ovat huolissaan ainoastaan siitä, että saavat heti herättyään aamukahvia ja iltapäivällä kupillisen teetä.

Vaarallisen juhannuksen hahmojen joukosta erottuu erityisesti depressiivinen, itsetunto-ongelmista kärsivä Miska, joka murehtii kaikkea, ulkonäköään, omia kykyjään ja sosiaalisia suhteitaan. Hän ei kehtaa pelastautua toisten kotiin ilman kutsua, vaikka oma talo olisikin tuhoutunut. Pinnallisen Niiskuneidin ja keskittymishäiriöstä kärsivän Pikku-Myyn kanssa Miska edustaakin klassista teini-ikäisten mentaalisten ongelmien kirjoa.

Lapsille huopamuumielokuva on varsin erilainen kokemus visuaalisesti kuin 2000-luvulla teatterit valloittaneet, vauhdikkaat 3D-animaatiot. Itäeurooppalaisessa, perinteikkäässä stop motion -animaatiossa on rauhallinen ja tummasävyinen tunnelma. Filmille taltioitu kuvamateriaali on kontrastiltaan pehmeää ja eroaa huomattavalla tavalla tietokoneanimaatioiden kristallinkirkkaista pikseleistä. Toivottavasti lapsikatsojat eivät ole turruttaneet näköaistiaan kolmiulotteisia maailmoja tuijotellessaan, koska Muumi ja vaarallinen juhannus heittää katsojan takaisin käsityönä tehtyyn fantasiamaailmaan, jossa pieni on kaunista.

Muumien maailma -sarjan jo lapsena nähneelle katsojalle elokuvassa on hitusen kierrätyksen makua, vaikka hanke kokonaisuudessaan kertoo muumien ajattomasta filosofisesta ulottuvuudesta, joka koskettaa katsojia ikään ja ajankohtaan katsomatta. Aikuisille se tarjoaa analysoitavaa sisään kirjoitetuilla yhteiskunnallisilla ja inhimillisillä huomioilla. Muumien jo 1940-luvulta alkanut suosio näyttää kestävän esitystavasta riippumatta sukupolvelta toiselle. Muumi ja vaarallinen juhannus saattaa kuitenkin olla lapsille liian pitkä ja moniulotteinen kokonaisuus säilyttääkseen kiinnostavuutensa. Elokuvasalissa kajahtikin kysymys erään lapsikatsojan suusta: "Milloin tää loppuu?"

Raisa Laukkanen

 © Film-O-Holic.com 17.4.2008
- kaikki oikeudet pidätetään -