| Matti
Matinlento
Elävistä
legendoista tehdyt elokuvat tuskin
koskaan ovat kovinkaan rehellisiä
kuvauksia päähenkilöidensä
edesottamuksista, joitakin poikkeuksia
lukuun ottamatta. Matinkin
sanotaan vain löyhästi perustuvan
Matti Nykäsen elämään.
Kansainvälinen urheilijasankari ja
suomalaisten juorulehtien kultapoika on
toki värikkyydellään elokuvan
arvoinen tapaus.
Monella alalla
"ansioituneen" Matin
elämään olisi voinut keskittyä
useammankin eri näkökulman kautta.
Suurmieselokuvien vakiovaiva on
kuitenkin epätoivoinen yritys kattaa
vähän kaikkea ja olla kertomatta
syvällisemmin oikeastaan yhtään
mitään yhtään mistään. Markus
Selinin tuottamaa ja Aleksi Mäkelän
ohjaamaa Mattia vaivaa
pahiten juuri keskittyneen näkökulman
puute, mikä heijastuu rikkonaisena
kokonaisuutena ja paikallaan polkevana
kerrontana.
 Näkökulman
rajaaminen Matin urheilijauraan olisi
ollut sikälikin mielenkiintoista, että
hänen aktiiviuransa jälkeen on jo
varttunut nuorempaa ikäpolvea, jolle
mäkeä hyppäävä Matti on tuntematon.
Myös urheilumaailman vaietumpien
lieveilmiöiden ja kulissipelien
penkominen olisi kutkuttavasti raottunut
jalon suomalaisurheilun myyttiä,
nykyisin kun jo tiedetään, ettei
suomalaisessa urheilussakaan aina olla
puhkuttu eteenpäin pelkällä sisulla
ja vilpittömällä urheiluinnolla.
Tämä kaikki
käydään Matissa läpi
lähinnä sivujuonteena elokuvan
keskittyessä enemmän siihen Mattiin,
joka on mielikuviimme luotu
tiedotusvälineiden toimesta
1990-luvulta lähtien. Journalismin
irvikuvaa edustavien roskalehtien
sivuilla Matti on elänyt omaa
elämäänsä jo niin pitkään, että
reaalisen henkilön sijaan voitaisiin
puhua mediahahmosta, jonka todellinen
minuus on tainnut hukkua jo show'n
päätähdeltä itseltäänkin.
 Elokuvassa
Mattia yritetään ymmärtää.
Ymmärtäminen on Mäkelälle ja
käsikirjoittaja Marko Leinolle syiden
ja seurausten siirtämistä muiden
kontolle ja päähenkilön
inhimillisyyden väkinäistä
puleerausta. Matista tehdään
enemmänkin surkuteltava uhri, jota hän
osaltaan on varmasti ollut, mutta
piiskaa vain ei tohdita sivaltaa sinne
minne sen kuuluisi osua.
Mitä
mielenkiintoista on suomalaisen miehen
pieleen menneessä elämässä, huonossa
käyttäytymisessä ja
vastuunpakoilussa, kun näitä tarinoita
ovat kapakat pullollaan.
Eksploitaatiosta elävällä
julkisuudella ja sen kuurosokeilla
kuluttajilla tuntuu olevan loppumaton
pakkomielle röhkiä jätteissä, jotka
olisi järkevintä jättää tonkimatta.
Valitettavasti Matin
tekijätkin osallistuvat tähän, vaikka
elokuva väistääkin räikeimmän
rahastuksen Nykäsen edesottamuksilla.
 Elokuvana
Matti on kovin
keskinkertainen. Alun ja lopun monologit
ovat turhaa selittelyä ja kerronta on
kokonaisuutena tylsän kaavamaista.
Tarina ei saa tuulta alleen edes
hyppyrimäessä. Parhaiten lentoon
päästään studiossa, kun Matti
opettelee laulamaan Jani Volasen oivasti
esittämän Nipan puistellessa
päätään.
Ongelmallisin hahmo
on Peter Franzénin esittämä Nick
Nevada, jolle on kovin vähän
kaikupohjaa edes todellisuudesta.
Franzén alkaa olla myös maneeriensa
vanki ja mieleen väistämättä tulevat
roolit Markku Pölösen elokuvissa Badding
(2000) ja Emmauksen tiellä
(2001) eivät ainakaan auta asiaa.
Jasper Pääkkösen suoritusta
nimiroolissa voi luonnehtia
kohtuulliseksi. Matin hahmo on niin
pintapuolisesti kirjoitettu, että
suurta tulkintaa siitä on tuskin voinut
edes tehdä. Pääkkösen toivoisi
hiljalleen saavan alleen kunnollisesti
kirjoitettua rooleja, jotta voisi
nähdä onko hänessä aineksia
todelliseksi elokuvanäyttelijäksi.
 "Bisnes
loppuu kuin kananlento," toteaa
Jope Ruonansuun esittämä tissibaarin
omistaja antaessaan lähtöpasseja
Matille ja Nickille siinä pelossa,
että tulevan ratsian aikana Nykänen
löytyy hänen baaristaan. Matin
hyppyura katkesi kuin kananlento vuoden
1991 Val Di Fiemmen MM-kisoihin, kun
kaikkien aikojen parhaimmaksi
tituleeratun mäkihyppääjän sijoitus
oli isonmäen kisassa viideskymmenes.
Tosiasioiden draamallisen tulkinnan
sijaan aikamme mäkikotka lennätetään
viinanhöyryisen tarinan myötä
mäkimontusta erotiikkabaarin
strippitangolle ja Mervin – elokuvassa
Mirvan – huomaan. Matti
on kuin Koivusalon tuotantoa, tosin
roisimmin toteutettuna.
Juha Rosenqvist |
