Kiss of
Life
Kuoleman hiljaisuus
Vuoden 2004 Nainen vai artisokka -ohjelmistossa esitetään
festivaalin vieraaksi saapuvan Emily Youngin palkittu lyhytelokuva Second
Hand sekä ensimmäinen pitkä elokuva Kiss of Life.
Young on opiskellut kirjallisuutta Skotlannissa ja elokuvaa Puolan
kansallisessa elokuvakoulussa. Youngin runollisessa kerronnassa onkin samaa
surumielistä lumoa kuin saman koulun käyneellä Krzysztof Kieslowskilla.
Kiss of Life -elokuvan päähenkilö Helen on
YK-leski. Aviomies John on pitkiä aikoja avustustöissä Itä-Euroopassa ja
Helen joutuu yksin pyörittämään taloutta, johon kuuluu kaksi lasta ja
Helenin isä. Murrosikäisen tyttären kasvattaminen ja vanhenevasta isästä
huolehtiminen syövät Helenin voimia.
Elokuva kertoo muutamasta päivästä ennen Helenin
syntymäpäivää, jolloin perhe on perinteisesti tehnyt metsäretken.
Kroatian avustustyömaalla saarroksissa oleva isä ilmoittaa, ettei
pääsekään viettämään syntymäpäivää perheen kanssa. Puhelinriidan
jälkeen isä kuitenkin päättää lähteä epämääräisillä kyydeillä
kohti Britanniaa. Isä jatkaa matkaa tietämättä, että pian puhelun
jälkeen Helen kuolee auto-onnettomuudessa. Kaipuun ja huolen kalvama Helen
jää kuoltuaan jonkinlaiseen välitilaan tarkkailemaan perhettään, kunnes
isä ehtii kotiin. Elokuvan englanninkielinen nimi tarkoittaa suusta suuhun
elvytystä – tilaa, jossa toinen ihminen on yhtä aikaa sekä läsnä että
poissa. Myös perheen lapset jäävät äidin yllättävän kuoleman jälkeen
välitilaan kahden huolehtijan väliin. Kasvatusvastuuta kantanut äiti on
poissa eikä isään saada yhteyttä. Kodissa vallitsee kuolemanhiljaisuus.
Euroopan murhe
Elokuvassa ei kuitenkaan ole kysymys pelkästään Helenin
kuolemaan liittyvästä surusta. Henkilöiden välinen kiintymys tuntuu
katsojan iholla. Aviopuolisot kaipaavat toisiaan, lapset isäänsä, isoisä
edesmennyttä isoäitiä. Henkilötason lisäksi Kiss of Life
kuvaa Euroopan veriseen lähimenneisyyteen ja maahanmuuttoon liittyvää
surua, jota ei ajankohtaisuudestaan huolimatta juurikaan valkokankaalla näy.
Tämän päivän Euroopassa ei ole poikkeuksellista, että liettualainen Helen
(Ingeborga Dapkunaite) kasvattaa yksin lapsiaan Lontoossa, kun hänen
brittimiehensä on hoitamassa Balkanin sotahaavoja. Vielä enemmän
ulkopuoliseksi tuntee itsensä Helenin isä (David Warner), joka ei hallitse
kieltäkään kunnolla. John (Peter Mullan) taas tuntee syyllisyyttä siitä,
että hänen tärkeysjärjestyksessään Itä-Euroopan kärsimys on oman
perheen edellä.
Euroopan karuja takapihoja hylättyine betonitaloineen ja
tietarkastuksineen Young kuvaa pelkistetysti, mutta Lontoossa olevan perheen
tuntemuksissa on enemmän ekspressiivisyyttä. Näkyvä todellisuus ja muut
olemisen tasot kietoutuvat viehättävästi toisiinsa. Keskittyneen
vähäeleistä näyttelijäntyötä täydentää Murray Goldin moneen suuntaan
avautuva musiikki.
Kiss of Life on vahva, persoonallinen esikoistyö.
Mielenkiinnolla jään odottamaan, mihin suuntaan Emily Youngin lyyrinen
realismi kehittyy ohjauskokemuksen myötä.
Sarka Hantula
|
