| Erämaan
armoille
Onnea etsimässä
Christopher
McCandless valmistui 1990-luvun alussa
hyvin arvosanoin ja häntä odotti
opiskelupaikka Harvardissa. Opiskelujen
jatkamisen sijaan hän lahjoitti kaikki
säästönsä hyväntekeväisyyteen,
katkaisi yhteydet perheeseensä ja
lähti kiertämään maata, päätyen
lopulta Alaskaan. Dorka jätkä vai
rohkea eksistentialisti ja materian
hylkääjä? McCandlessista kirjan
tehnyt Jon Krakauer on tiettävästi
jälkimmäistä mieltä.
Elokuva-adaptaation tekijä Sean Penn
ainakin tuntuu ihannoivan miestä
kovasti.
 Kirja
julkaistiin jo 1996 mutta Penn odotti
kymmenen vuotta McCandlessin perheen
siunausta ennen elokuvan tekemistä.
Tämä varovainen ja ihannoiva asenne
tekee hallaa elokuvallekin. Siitä
huolimatta Erämaan armoille on
hyvä road movie, jossa päämääränä
on itsensä ja onnen löytäminen. Muun
muassa Tolstoita ja Jack Londonia
ahminut McCandless kulki pitkin
Amerikkaa kahden vuoden ajan. Koko ajan
tavoitteena oli päästä Alaskaan ja
elää siellä eristyksissä muusta
maailmasta, ilman karttaa tai kunnon
valmistautumista. Elokuva alkaa, kun
hän vihdoin on päässyt erämaahan.
Tarina sinne päätymisestä kerrotaan
pitkin takaumin.
 Penn
ei kovin usein ohjaa elokuvia. Tämä
on vasta kolmas pitkä elokuva
vuonna 1991 ilmestyneen debyytin Indian
Runnerin jälkeen. Laatu on
korvannut määrän. Näyttelijänä ja
julkisuuden henkilönä hän vaikuttaa
ehdottomalta, ja sama vimmaisuus ja
jääräpäisyys on läsnä Pennin
elokuvissakin. Uutukaisessa tämä
asenne on läsnä päähenkilössä,
jota Emile Hirsch näyttelee
antautuvasti ja uskottavasti.
Vähäisemmän ohjaajan käsissä
tästä olisi voinut tulla kammottava ja
banaali hölkkäys läpi
ideaali-Amerikan. Pennilläkin on
yltiöromanttinen asenne
päähenkilöään kohtaan, mutta
tyylitajulla, hyvin valituilla
näyttelijöillä ja taiten
kirjoitetuilla hahmoilla pääsee
pitkälle.
Mitään kritiikkiä
ohjaaja ei uskalla esittää
McCandlessia kohtaan, vaikka tämä
käyttäytyi paikoitellen
idioottimaisesti. Penn kuvaa
McCandlessia hartaudella, mikä on
elokuvan kannalta sekä hyvä että
huono asia. Tietysti elokuvahahmoa ei
voi tuomita sillä perusteella, että se
eroaa tosielämän vastikkeestaan, mutta
pieni särö kiiltävässä kuoressa
olisi tuonut elokuvaan enemmän
särmää. Tästä huolimatta Erämaan
armoille on onnistunut kuvaus
äärimmäisyyksiin asti menevästä
nuorukaisesta. Matka Amerikan halki ja
siitä saatu viisaus ei ole kovin
syvällinen, mutta mielenkiintoinen ja
pieteetillä kuvattu se on.
JP Jokinen |
