|
Väärentäjä
Upseeri ja
väärentäjä
Natsi-Saksassa
suoritettiin toisen maailmansodan aikana
historian suurin
rahanväärennysoperaatio. Puntia ja
dollareita väärentämällä natsien
tavoitteena oli heikentää
länsiliittoutuneiden taloutta sekä
mahdollisesti tehdä myös
sotamateriaalihankintoja. Kaikkiaan 140
vankia työskenteli rahanväärennyksen
parissa Sachsenhausenin
keskitysleirillä vuosina 1942–1945.
Heidän joukossaan oli aikansa yksi
tunnetuimmista väärentäjistä,
venäjänjuutalainen Salomon Smolianoff,
joka on toiminut Väärentäjän
päähenkilön Salomon Sorowitschin
esikuvana.
 Todellisiin
tapahtumiin perustuva Väärentäjä
ei tuo keskitysleirikuvastoihin
varsinaisesti mitään uutta, mitä
tulee natsien julmuuteen ja juutalaisten
kohtaloon. Elokuvan voimavara on
kahdessa keskushenkilössä ja heidän
yksilötarinoissaan. Holokaustin
hirveyksiä on elokuvissa tavattu
käsitellä laajempina kokonaisuuksina,
joten Väärentäjän
yksilölähtöinen näkökulma tuo
aihepiirin elokuvalliseen
historiakäsittelyyn kiinnostavia
lähtökohtia.
 "Sally"
Sorowitschin rinnalla keskeinen henkilö
on rahanväärennysoperaatiosta vastaava
SS-upseeri Friedrich Herzog. Molemmat
ovat ristiriitaisia henkilöitä ja
omissa yhteisöissään ulkopuolisia.
Rikolliseen Sallyyn suhtaudutaan
juutalaisten keskuudessa varautuneesti
ja Herzog ei taas allekirjoita
univormunsa edustamaa ideologiaa.
Kumpaakaan ei elokuvassa nosteta Oskar
Schindlerin kaltaiselle
sankarijalustalle. Sallya ja Herzogia
kiinnostaa eniten oma selviytymisensä.
Vaikka heidän tekonsa ja valintansa
vaikuttavat omaneduntavoittelulta,
heidän teoillaan on merkitystä
laajemmassa inhimillisessä
mittakaavassa, niin hyvässä kuin
pahassa.
Yksilötarinoiden
kautta avautuva historian mikrotaso
nostaa holokaustin laajempien
merkitysten rinnalle myös
yksilökohtaloiden monisyisen tragedian.
Väärentäjä ei sorru
sentimentalisoimaan tapahtumia tai
henkilöitä, vaan elokuva säilyttää
viileän toteavuutensa loppuun asti.
Tämä tuo tositapahtumiin pohjaavaan
tarinaan reaalista vaikuttavuutta.
Siinä läheskään kaikki
keskitysleireistä kertovat elokuvat
eivät ole onnistuneet.
Itävaltalaiselokuva
on nostettu parhaan vieraskielisen
elokuvan Oscar-ehdokkaaksi. Eikä
syyttä. Väärentäjällä
on ansionsa. Se välttää
mustavalkoisimmat vastakkainasettelut ja
kykenee käsittelemään historiaa
kiihkottomasti juuri mikrotason kautta.
Säälittävää on
sen sijaan elokuvan meillä saama niukka
yhden kopion levitys. Parhaan ulkomaisen
elokuvan Oscarista kisaavia elokuvia ei
Suomessa läheskään aina
teatteritarjonnassa nähdä, vaikka
kyseisessä kategoriassa taso on
yleensä korkein. Joten, kun tämän
tasoisia elokuvia maahan tuodaan, soisi
niitä levitettävän kehäkolmosen
ulkopuolellekin.
Juha Rosenqvist |
