|
Free
Radicals
Kudelmaelokuvien aatelia
Päähenkilöttömistä elokuvista, joissa pienen
ihmisjoukon elämät nivoutuvat ihmeellisellä tavalla yhteen, on tulossa
lajityyppi. Niitä voisi kutsua vaikkapa kudelmaelokuviksi. Itävaltalaisen
Barbara Albertin Free Radicals on sukua näiden elokuvien
huippuihin kuuluvalle Magnolialle. Molemmissa kuvataan ihmisten
yksinäisyyttä ja ahdistusta raadollisen kauniisti. Elokuvien synkkyydessä
on outoa lohdullisuutta. Paskaahan tämä elämä on, mutta joku voima se
meidät pistää selviämään päivästä toiseen. Huumori on mustanpuhuvaa.
Free Radicals -elokuvan ihmiset yhdistää
toisiinsa sosiaalisten suhteiden monihaarainen verkosto, jonka solmukohtia
ovat esimerkiksi perhe, koulu, kuoro, lastentarha, psykoterapiaryhmä tai
ostoskeskus. Albert paljastaa ihmistenväliset yhteydet ja temaattisen
yhdenmukaisuuden rauhallisesti nautiskellen. Kaikkien henkilöiden elämään
liittyy jonkinlainen onnettomuus tai kuolema. Elokuvan keskeisiä teemoja ovat
surusta toipuminen, menetys, syyllisyys ja anteeksianto. Elokuvan
englanninkielinen nimi kuvaa elokuvan henkilöitä erinomaisesti. Vapaat
radikaalit ovat epävakaita atomeja tai molekyylejä, koska niillä on pariton
elektroni. Ne ovat hyvin reaktiivisia ja pyrkivät tasapainoon joko
luovuttamalla tai vastaanottamalla yhden elektronin.
Elokuvan alussa Manu (Kathrin Reseterits) on palaamassa
Brasilian-lomalta Itävaltaan. Kone syöksyy mereen. Manu selviää ainoana
hengissä. Kuolema tulee vasta kuusi vuotta myöhemmin auto-onnettomuudessa ja
kamera siirtyy liikaa tunteilematta kuvaamaan vainajan lähipiiriä vuoden
ajaksi.
Uskomattoman intensiivisen näyttelijäntyön tekee
6-vuoden kieppeillä oleva Deborah Ten Brink, joka esittää Manun
eksistentialistisia kysymyksiä pohtivaa tytärtä Yvonnea. Hänelle
paralleeli hahmo on teini-ikäinen Patricia (Desirée Durada), koulukiusattu,
spiritismiä harrastava outolintu. Patricia on sitä, mitä Yvonnesta
todennäköisesti tulee isompana. Tyttöjä voisi pitää elokuvan
voimakeskuksina, joiden ympärillä näkymätön todellisuus on yhtä
käsinkosketeltavaa kuin näkyvä.
Aikuisten arkisempi problematiikka on kuvattu kierolla
huumorilla. Sisäänpäinkääntyneitä, surkuhupaisia henkilöitä ja heidän
pieniä ympyröitään kuvataan kaunistelematta mutta hellästi ymmärtäen.
Jokaisella on oma tapansa lievittää pahaa oloaan. Belindalla (Gabriela
Schmoll) on pakkomielle ilmaislahjoista, kilpailuista ja arvoista. Hän
ikään kuin perii takaisin sitä kaikkea, mitä häneltä on jäänyt
elämältä saamatta. Belindan isätön tytär Sandra (Bellinda Akwa-Asere)
hakee apua ahdistukseensa psykoterapiaryhmästä, joka on kaikessa
kolkkoudessaan myös hyvin koominen. Marion Mitterhammer tekee kauhean kauniin
roolityön Manun umpihulluna sisarena Gerlindenä, joka juoksentelee pitkin
kaupunkia ihme hepenissä ja juo maitoa henkensä eheyttämiseksi. Gerlinden
ja pienen Yvonnen välisessä suhteessa on selittämätöntä voimaa.
Jotkut Free Radicals -elokuvan henkilöistä
hakevat lievitystä yksinäisyyteensä seksistä. Manun ystävä Andrea
(Ursula Strauss) bailaa ja pokaa, kunnes alkaa tuntua pahalta. Sekopäinen
Gerlinde hakee yhtymäkohtaa kanssaihmisten todellisuuteen asettumalla
hajareisin invalidimiehen syliin. Mekaaninen lihan läiske saa ihon
kananlihalle.
Barbara Albertin toinen pitkä elokuva on mystisen
monitasoinen. Elokuvan luonteeseen kuuluu, että lopussa ei ole grande finalea,
jossa palat loksahtaisivat paikoilleen ja tuloksena olisi kokonainen tarina. Free
Radicalsissa jokainen ihminen on jatkuva tarina. Pienten ihmisten karu
arki ja suuret tragediat ovat läsnä rinnakkain luoden elokuvaan vahvoja
jännitteitä. Vaikka kuvattavia henkilöitä on useita, jokaiseen syntyy
intiimi suhde. Eikä näitä suhteita sanota irti heti kun lopputeksteissä
aletaan kiitellä catering-palvelua.
Sarka Hantula
|
