| Borat
Maassa maan tavalla
Ali G:nä tunnetun
brittikoomikko Sacha Baron Cohenin luoma
Borat on edennyt sketsihahmona pitkän
matkan. Hahmo syntyi yli kymmenen vuotta
sitten albanialaisena
Kristo-toimittajana. Boratin monet
maneerit, fraasit ja pingis-harrastuksen
Baron Cohen omaksui 1990-luvun lopun
nettijulkkikselta Mahirilta. Da Ali G
Show'ssa raportoinut rasistinen,
seksistinen ja vulgaari, mutta samalla
lapsenomainen ja sympaattinen Borat on
nyt päässyt oman elokuvansa tähdeksi
asti.
Borat
on Jackassin ja Michael Mooren
tuotosten sekoitusta muistuttava
ratkiriemukas mockumentary, joka kuvaa
toimittaja Boratin Sagdiyevin ja
tuottaja Azamat Bagatovin (Ken Davitian)
matkaa Yhdysvaltoihin. Borat, maailman
seitsemänneksi kuuluisin
kazakstanilainen, on saanut maaltaan
tehtäväksi matkata New Yorkiin
hankkimaan kulttuurillisia opetuksia
suurenmoisen maansa hyödyksi. Borat
menee kuitenkin rakastumaan televisiossa
näkemäänsä Pamela Andersoniin ja
pian kaksikko matkaakin Kaliforniaan
uuden vaimon toivossa.
Borat on
harvinaisen onnistunut sketsihahmon
ympärille rakennetuksi elokuvaksi.
Kyseessä ei ole pelkkä sketsisikermä
vaan runkona oleva draamankaari toimii
myös käytännössä ja hauskat vitsit
sulautuvat juoneen luontevasti. Kuin
ihmeen kaupalla Boratista rakentuu
kokonainen, samastuttava hahmo, jonka
outoon todellisuuteen on helppo joutua
mukaan. Pian sitä huomaa
pelkäävänsä Boratin joutumista
mustalaishyökkäyksen kohteeksi tai
juutalaispesän vangiksi.
Vitsejä
tykitetään nopealla syötöllä ja
Boratin suorittamat amerikkalaisten
haastattelut ovat usein vain muutaman
lauseen mittaisia. Boratin Da Ali G
Show -raportointeihin verrattuna
elokuvassa painotetaan hieman enemmän
fyysistä komiikkaa. Esimerkkinä
tästä on Boratin ja Azamatin
alastonpaini, joka eittämättä saa
homofobisimmat katsojat kurlaamaan
kauhusta. Elokuva ei kuitenkaan
missään vaiheessa sorru pelkäksi
irstailuksi Baron Cohenin aiemman
kokopitkän Ali G Indahousen
(2002) tapaan.
Kazakstanin julkisen
kuvan kannalta elokuva on huonompi
juttu. Tämä on myös paikallisen
valtiojohdon taholta noteerattu.
Riippumatta siitä protestoivatko vai
nauravatko kazakstanilaiset mukana, he
häviävät julkisuuspelin joka
tapauksessa. Heidän kannaltaan tämä
on harmillista, sillä Kazakstanilla ei
sinällään ole mitään tekemistä
Boratin kanssa. Baron Cohenin huumori
voisi yhtä hyvin perustua vaikka maahan
nimeltä Absurdistan tai Suomi.
Kyseessähän
on vain luomus rasistisesta,
sovinistisesta ja äärimmäisen
poliittisesti epäkorrektista
takapajulasta. Tämän junttilan
edustajan kautta Baron Cohen voi tehdä
viiltävän hauskaa analyysiä
vainoharhaisesta länsimaisesta
poliittisesta korrektiudesta ja
toisaalta paljastaa ihmisten
irrationaalisia ennakkoluuloja ja
piiloasenteita. Mihin nauru sitten
loppujen lopuksi kohdistuu riippuu aina
katsojasta itsestään. Baron Cohenin
huumorissa on toki aina vulgaari
elementti, mutta myös yhteiskunnallista
sanomaa. Onhan koomikko Cambridgessa
historiaa opiskellut ja väitöskirjansa
Yhdysvaltojen 1960-luvun
kansalaisliikkeistä tehnyt juutalainen.
Eli Boratin täydellinen vastakohta.
Boratissa ei
anneta 2000-luvun Amerikasta kovinkaan
mairittelevaa kuvaa. Rodeossa sankarimme
saa vaivattomasti väkijoukon hurraamaan
"Bush juokoon kaikkien irakilaisten
verta" -kommenteilleen. Elokuvan
vähiten hauskassa kohtauksessa Borat
viettää itsesäälinkatkuisen
ryyppäysillan Amerikan "nuorten
oppineiden" kanssa. Borat jää
opiskelijaseurassa auttamatta toiseksi
misogynismissa ja rasismissa.
Evankelistojen herätyskokouksessa taas
manataan yhdessä evoluution faktojen
katoamisen puolesta. Tässä joukossa
Borat vaikuttaa lähestulkoon fiksulta.
Anssi Alhonen |