Ali G:nä tunnetun brittikoomikko Sacha Baron Cohenin luoma Borat on edennyt sketsihahmona pitkän matkan. Hahmo syntyi yli kymmenen vuotta sitten albanialaisena Kristo-toimittajana. Boratin monet maneerit, fraasit ja pingis-harrastuksen Baron Cohen omaksui 1990-luvun lopun nettijulkkikselta Mahirilta. Da Ali G Show'ssa raportoinut rasistinen, seksistinen ja vulgaari, mutta samalla lapsenomainen ja sympaattinen Borat on nyt päässyt oman elokuvansa tähdeksi asti.

Borat on Jackassin ja Michael Mooren tuotosten sekoitusta muistuttava ratkiriemukas mockumentary, joka kuvaa toimittaja Boratin Sagdiyevin ja tuottaja Azamat Bagatovin (Ken Davitian) matkaa Yhdysvaltoihin. Borat, maailman seitsemänneksi kuuluisin kazakstanilainen, on saanut maaltaan tehtäväksi matkata New Yorkiin hankkimaan kulttuurillisia opetuksia suurenmoisen maansa hyödyksi. Borat menee kuitenkin rakastumaan televisiossa näkemäänsä Pamela Andersoniin ja pian kaksikko matkaakin Kaliforniaan uuden vaimon toivossa.

Borat on harvinaisen onnistunut sketsihahmon ympärille rakennetuksi elokuvaksi. Kyseessä ei ole pelkkä sketsisikermä vaan runkona oleva draamankaari toimii myös käytännössä ja hauskat vitsit sulautuvat juoneen luontevasti. Kuin ihmeen kaupalla Boratista rakentuu kokonainen, samastuttava hahmo, jonka outoon todellisuuteen on helppo joutua mukaan. Pian sitä huomaa pelkäävänsä Boratin joutumista mustalaishyökkäyksen kohteeksi tai juutalaispesän vangiksi.

Vitsejä tykitetään nopealla syötöllä ja Boratin suorittamat amerikkalaisten haastattelut ovat usein vain muutaman lauseen mittaisia. Boratin Da Ali G Show -raportointeihin verrattuna elokuvassa painotetaan hieman enemmän fyysistä komiikkaa. Esimerkkinä tästä on Boratin ja Azamatin alastonpaini, joka eittämättä saa homofobisimmat katsojat kurlaamaan kauhusta. Elokuva ei kuitenkaan missään vaiheessa sorru pelkäksi irstailuksi Baron Cohenin aiemman kokopitkän Ali G Indahousen (2002) tapaan.

Kazakstanin julkisen kuvan kannalta elokuva on huonompi juttu. Tämä on myös paikallisen valtiojohdon taholta noteerattu. Riippumatta siitä protestoivatko vai nauravatko kazakstanilaiset mukana, he häviävät julkisuuspelin joka tapauksessa. Heidän kannaltaan tämä on harmillista, sillä Kazakstanilla ei sinällään ole mitään tekemistä Boratin kanssa. Baron Cohenin huumori voisi yhtä hyvin perustua vaikka maahan nimeltä Absurdistan tai Suomi.

Kyseessähän on vain luomus rasistisesta, sovinistisesta ja äärimmäisen poliittisesti epäkorrektista takapajulasta. Tämän junttilan edustajan kautta Baron Cohen voi tehdä viiltävän hauskaa analyysiä vainoharhaisesta länsimaisesta poliittisesta korrektiudesta ja toisaalta paljastaa ihmisten irrationaalisia ennakkoluuloja ja piiloasenteita. Mihin nauru sitten loppujen lopuksi kohdistuu riippuu aina katsojasta itsestään. Baron Cohenin huumorissa on toki aina vulgaari elementti, mutta myös yhteiskunnallista sanomaa. Onhan koomikko Cambridgessa historiaa opiskellut ja väitöskirjansa Yhdysvaltojen 1960-luvun kansalaisliikkeistä tehnyt juutalainen. Eli Boratin täydellinen vastakohta.

Boratissa ei anneta 2000-luvun Amerikasta kovinkaan mairittelevaa kuvaa. Rodeossa sankarimme saa vaivattomasti väkijoukon hurraamaan "Bush juokoon kaikkien irakilaisten verta" -kommenteilleen. Elokuvan vähiten hauskassa kohtauksessa Borat viettää itsesäälinkatkuisen ryyppäysillan Amerikan "nuorten oppineiden" kanssa. Borat jää opiskelijaseurassa auttamatta toiseksi misogynismissa ja rasismissa. Evankelistojen herätyskokouksessa taas manataan yhdessä evoluution faktojen katoamisen puolesta. Tässä joukossa Borat vaikuttaa lähestulkoon fiksulta.

Anssi Alhonen

 © Film-O-Holic.com 3.11.2006 
- kaikki oikeudet pidätetään -