Big Fish
Kalavale
Mauri Kunnaksen aikanaan Suosikkiin
piirtämästä sarjakuvasta kävi ilmi, että Kalevala
olikin alkujaan Kalavale. Lönnrotin
mielestä hänen keräämänsä jutut olivat
niin paksuja, ettei tekelettä voinut nimittää
muuksi kuin Suureksi Kalavaleeksi.
Valitettavasti Elias vain ei osannut tavata,
joten hän kirjoitti nimen väärin. Nenäänsä
kaivavat kriitikot eivät ymmärtäneet
lukemastaan mitään, joten he päätyivät
kehuen ylistämään Lönnrotin tekstikokoelmaa.
Tim Burtonin Big Fish
on hyvin samanlainen tapaus. Sitä on kehuttu,
mutta onko siitä kukaan mitään ymmärtänyt?
Elokuva koostuu tarinoista, jotka ovat niin
paksua pajunköyttä, että kyynisillä
skeptikoilla huippaa päästä. Isä kertoo
pojalleen episodeja elämästään, jota ovat
värittäneet isot kalat, noidat, jättiläiset,
ihmissudet ja monet muut tarujen kummajaiset.
Vanha höperö on ikänsä pajattanut läpiä
päähänsä. Vai onko?
 Tarinoiden
kertoja on Ed Bloom (Albert Finney), jonka
sairasvuoteelle poika Will (Billy Crudup) saapuu
etsimään tarinoitsija isästään lopullista
ymmärrystä. Tarinoiden päähenkilö on Ed
nuorena ja lunkin näköinen Ewan McGregor
lunastaa paikkansa tänä hyväntahtoisena
supliikkina kohdatessaan kaikenlaista
kummallista.
Tarinoiden ongelma on siinä,
että ne eivät kiteytä juuri repliikkejä
syvällisempää sanottavaa. Kauniisti
koristeltuina, ja Burtonille tyypillistä
usvaista goottimiljöötäkään välillä
unohtamatta, tarinat ovat viihdyttäviä, mutta
myös monotonisia. Elokuva tarpoo aika ajoin
visusti paikallaan, kun tarinat eivät kuljeta
juonta.
Big Fishin vahvuudet
voikin nähdä toisaalla. Inhimillisenä
kuvastona elokuva on monimerkityksellinen ja se
löytää ihmisestä paljon hyvää, mitä
näinä ankeuden ja välinpitämättömyyden
aikoina voi elokuvissa pitää ansiona. Burton
onnistuu erityisesti lopussa solmimaan
tarinoiden langat niin vahvasti yksiin, että
herättää katsojassaan jopa hämmentävänkin
voimakkaan tunnereaktion. Kummajaiskuorrutuksen
sisältä löytyy tärkeä havainto. Elämässä
merkityksellisiä eivät ole tarinat, vaan
niiden kertojat. Tarinat eivät koskaan ole
täysin todellisia ja tosia, mutta kertojat
ovat.
Juha Rosenqvist
|
