| La Belle
bête
Perhe on pahin
Vihan ja rakkauden
sekä kauneuden ja rumuuden mutkikkaita
liittoja tarkasteleva, kauhuelementtejä
ihmissuhdekuvaukseen yhdistelevä La
Belle bête henkii vahvaa
tunnelmaa ja herättää syvää
levottomuutta. Vaikuttavasti näytelty,
haastava elokuva on sekä runollinen
että kammottava kuvaus perhesuhteissa
piilevästä väkivallasta.
 Kanadanranskalaisen
Marie-Claire Blaisin vuonna 1959
ilmestyneeseen kohuromaaniin pohjautuvan
elokuvan keskiössä on sangen
epätavallinen kolmiodraama.
Sukurutsaisen triangelin osapuolina
toimivat omistushaluinen äiti Louise (Carole
Laure), eteerisen vetoava
Patrice-poika (parin vuoden takaista
kanadalaiselokuvaa C.R.A.Z.Y.
tähdittänyt Marc-André Grondin)
sekä kateuden ja katkeruuden rumentama
tytär Isabelle-Marie (muun muassa Hollywoodlandissa
nähty Caroline Dhavernas).
 Vastikään
leskeksi jäänyt, ikääntyvä Louise
dominoi pienen perheensä tunnetaloutta.
Monessa mielessä ratkeamispisteessä
oleva nainen käyttää voimakasta
seksuaalisuuttaan
häikäilemättömästi hyödykseen
pitääkseen kehittymätöntä, omaan
maailmaansa sulkeutunutta poikaansa
talutusnuorassaan. Samaan aikaan alati
syrjään sysätty, naisellisten
avujensa puolesta äidilleen häviävä
Isabelle-Marie koettaa löytää keinoja
saada oudon kaunis Patrice-veli
puolelleen tai edes hallintaansa.
Tuloksena on psykoseksuaalista
perheväkivaltaa rumimmillaan.
Monilahjakas
montrealilainen Karim Hussain on
paitsi ohjannut, myös
käsikirjoittanut, kuvannut ja tuottanut
visuaalisesti nautittavan elokuvansa.
Vaikka kauhudraaman painajaismaisen
painostavaa pienoismaailmaa onkin
satuttavaa seurata, lienee Sitgesin
elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut La
Belle bête Hussainin
tähänastisista elokuvatöistä
"helpoin". Hussainin
edellisiä ohjauksia, esikoispitkää Subconscious
Crueltya (1999), lyhytelokuvaa La
Dernière voixia (2002) ja
toista täysimittaista Ascensionia
(2002), kun on pidetty varsin rankkoina
eksplisiittisen seksuaalisine ja
väkivaltaisine kuvastoineen.
Osana Espoo Ciné
elokuvafestivaalien Yön tunteina
-sarjaa esitettävä La Belle
bête on harkitusti ja
älykkäästi toteutettu elokuva, jonka
kauheudessa ei ole mitään
itsetarkoituksellista. Tarinan
perusasetelma on draamallisesti niin
vahva ja emotionaalisesti sikäli
äärimmilleen jännittynyt ja
sydänalaa ahdistava, että elokuva
olisi kärsinyt, jos se olisi
kiinnitetty korostuneemmin
kauhuelokuvien perinteeseen. Nyt
Hussainin teos on paitsi koskettava ja
koetteleva, myös totuudellisuudessaan
puhdistava.
Niina Holm |
