| Be Cool
Viileää jatkoa
Barry Sonnenfeldin
ohjaama Get Shorty (1995)
oli napakka filmatisointi Elmore
Leonardin tarinoinnista
näyttämönään unelmakaupungin
leffabisnes. Vuosikymmen myöhemmin on
jälleen tartuttu Leonardin tekstiin ja
tehty näennäistä jatkoa Sonnenfeldin
menestyselokuvalle. Entinen koronkiskuri
Chili Palmer (John Tarvolta) on
tympääntynyt elokuviin ja vaihtaa
musiikkiviihteen puolelle. Nyt
pelastetaan vanhan kaverin levyfirma
velkojilta ja autetaan lupaava
laulajatyttönen tähteyteen.
 Be
Cool pelaa korttinsa näkyville
heti alusta. Halvalla pistetään niin
itseä kuin kaikkea muutakin
Hollywoodissa ja monilta osin tarinaa
kuljetetaan lainahöyhenissä.
Kiitokseksi on sanottava, että elokuva
on itsenäinen eikä kaipaa avautuakseen
kummoisia muistikuvia kymmenen vuoden
takaisesta edeltäjästään.
Nimekkäillä
näyttelijöillä lastattu hurvittelu
toimii eloisan dialogin ja värikkäiden
hahmojensa ansiosta. Travolta on
viileän vakuuttava sukkuloidessaan
asioita ja ongelmia selvittelevänä
yleismiehenä. Rennosti itsensä likoon
laittaa myös entinen showpainimies The
Rock hinttinä henkivartijana.
Meikäläisenkin television
myöhäisiltojen viihdyttäjä Cedric
the Entertainer on nimensä veroinen
veikko tuottajasuuruus Sin LaSallena.
 Moninainen
henkilögalleria on myös ongelma. Se
mikä toimii tekstissä, kompastelee
kuvassa. Mukana on liian monta
tarinalankaa ja huuliveikkoa, jotta
kokonaisuus pysyisi kasassa. Kesto
ryöpsähtää kahteen tuntiin, mikä
ohuelle perustarinalle on tyystin
liiallista venyttämistä
katsomismielenkiinnon kannalta. Vitsit
ja hahmot toistavat itseään
väistämättä. Näin ei käy
ensimmäisen kerran. Kyseessä on
nykypäivän velmuiluelokuvien
helmasynti. Ohjaajalla ja
käsikirjoittajalla pitäisi olla
selkärankaa heittää ylimääräinen
rikka yli laidan. Tusinatuotteita
ohjanneella F. Gary Graylla ei siihen
vielä rahkeita ole.
Jatkuva pyssyjen
heiluttelu ja mottaaminen ovat myös
kyseenalaisia hauskuuttamisen keinoja.
Tekijöiden vilpitön tarkoitus on
tietysti ollut ironian veistely, mutta
tohdin epäillä uppoaako mokoma
rehvastelu kaikkiin katsojiin pelkkänä
huumorina. Nykyään on niin hienoa ja
helppoa olla viileä.
Mukaansatempaavaa
viihdettä, jota on hauska katsoa – ja
helppo unohtaa.
Juha Rosenqvist |
