| Batman
Begins
Parannus aiempaan
Frank Millerin
vaikutus on Sin Cityn lisäksi
vahvasti huomattavissa Batman
Beginsissä, vaikka tämän
tekijät itse eivät ole
sarjakuvapiirtäjää esikuvakseen
myöntäneetkään. Batman-albumit Year
One sekä maailman paras sarjakuva,
neliosainen Dark Knight -sarja
1980-luvun lopulta näkyvät elokuvan
hengessä ja estetiikassa.
Miljardööri Bruce
Waynen vanhemmat murhataan hänen
ollessaan vasta lapsi. Pojasta kasvaa
mies, joka haluaa oikeutta ja kostoa.
Lepakkomieheksi muuntautuneena hän
yrittää pelastaa korruptoituneen
kotikaupunkinsa Gotham Cityn.
Näyttelijävalinnat
ovat osuneet suurilta osin kohdalleen.
Christian Bale on täydellinen Batman.
Nyt mukaan on saatu tarpeeksi
traagisuutta ja synkkyyttä.
Aikaisemmista esittäjistä Michael
Keaton ja George Clooney ovat nössöjä
naapurinpoikia Balen tulkinnan rinnalla.
Vihdoinkin traumaattinen, erehdyksiäkin
tekevä Batman, joka häilyy oikean ja
väärän, hyvän ja pahan
rajamaastossa.
Mukana
on paljon vanhoja tuttuja
näyttelijöitä. Michael Caine on
sympaattinen hovimestari Alfred. Morgan
Freemanin tiedemiesrooli ja Gary
Oldmanin tekemä Jim Gordon ovat
vakuuttavia. Liam Neesonin naama ja
eleet ohjaavat ikävällä tavalla
mielleyhtymät Tähtien Sodan
jedihömpötyksiin, mutta se ei riitä
pilaamaan katselunautintoa. Katie
Holmesin esittämä apulaissyyttäjä
Rachel Dawes jää miestähtien seassa
hieman vaisuksi ja väkisin mukaan
ympätyn oloiseksi.
Elokuvasta
löytyy enemmän kuin tarvittava
määrä hienoja laitteita, aseita ja
uudenlainen sotilaallinen versio
Lepakkoautosta. Tehosteet toimivat.
Mukaan on pitänyt saada aina muodikasta
itämaisten taistelulajien mystiikkaa,
mutta hyvän maun rajoissa. Värit,
valot ja nimenomaan varjot ovat Batman
Beginsissä kohdallaan.
Yöeläjän ja synkän sankarin
elokuvassa ei tarvitse auringon paistaa.
Ohjaaja Christopher
Nolan vei koko työryhmän ennen
kuvauksia katsomaan Blade Runnerin
yksityisnäytöstä, ja sanoi, että
näin me teemme Batmanin.
Frank Millerin lisäksi kyseessä on
toinen hieno valinta vaikutteiden
keruulle.
Teemu Passoja |