| Angel-A
Leeloon uudet vaatteet
Luc Besson on
jättänyt jälkensä viihdemaailmaan
naisten kautta. Angel-A seuraa Nikitan, Fifth
Elementin Leeloon ja Jeanne D’Arcin
viitoittamaa tietä.
Bessonilla on
kummallinen suhde naisiinsa. Neljä
tytärtä kolmen eri naisen kanssa
lienee antanut perspektiiviä, joka
elokuvissa on muuntunut yhdistelmäksi
madonnaa ja huoraa, siveellistä ja
paheellista, kiellettyä ja
houkuttelevaa. Samaa kuviota mies
toistaa jälleen elokuvansa Angel-A
päähenkilön Angel-An kohdalla.
 Angel-A
kirjaimellisesti putoaa Andrén
elämään. Pahasti velkaantunut ja
sitä kautta alamaailmaan sotkeutunut
mies päättää lopettaa turhan
elämänsä, mutta päätyykin
pelastamaan sillalta itsemurhaa
yrittäneen naisen. Kiitollisena nainen
ryhtyy auttamaan Andrén velkojen
maksussa ja samalla miehen huonon
itsetunnon, epävarmuuden,
hyväuskoisuuden ja ennen kaikkea
hyväsydämisyyden kanssa.
Valheisiinsa
sotkeutuneen surkimuksen elämässä
topakka neitonen onkin todellinen
siunaus. Bessonin aiemmista
naishahmoista hän muistuttaa eniten
Leeloota. Leeloo pelasteli mennen tullen
koko maailmaa, Angel-Alle riittää yksi
elämä. Naisia eniten yhdistävät
virkistävä näkökulma ihmisten
elämään sekä tietenkin juuri ja
juuri peittävät vaatteet ja korostettu
eroottisuus.
Päällisin puolin
Angel-A vaikuttaa uudelta nukelta
Bessonin galleriassa, ja elokuva leikkii
olevansa erilainen tapaus miehen
ansioluettelossa. Henkilöhahmoja on
vain muutamia ja toiminnan sijasta
keskitytään dialogeihin ja
ihmissuhteisiin. Samoin ranskalaisuus
nostetaan korostuneesti esille.
Pintavaikutelma kuitenkin rapisee
nopeasti ja tavaramerkit nousevat
näkyville, erityisesti mieltymyksessä
sarjakuvamaailmaan.
Mustavalkoinen
kuvaus, still-kuvien käyttö,
sarjakuvamaiset karikatyyrit ja huumori
sekä ennen kaikkea sarjakuvaruutumainen
kuvien asettelu leimaavat elokuvaa.
Toisinaan lähes odottaa, että Besson
värjäisi jonkin yksityiskohdistaan
samoin kuin Rodriguez teki Sin
Cityssään.
 Kuuden
vuoden ohjaustauon aikana Besson
keskittyi käsikirjoittamiseen (mm. Taksi-elokuvat)
ja tuottamiseen. Angel-A onkin
varsinainen tekijyyden näytetyö.
Besson on ohjannut, kirjoittanut ja
tuottanut teoksensa, mutta ennen kaikkea
mahduttanut siihen kaikki ne kliseet,
joilla häntä on kuvailtu. Riskaa
peliä, mutta tällä kertaa lopputulos
on kohtuullisen onnistunut. Suuri kiitos
kokonaisuudesta kuuluu norjalaiselle
Anja Garbarekille, joka on säveltänyt
musiikin elokuvaan. Äänimaailma ja
musiikki täydentävät miellyttävästi
visuaalista maailmaa.
Besson yrittää
elokuvassaan paljon, mutta tekee sen
onneksi kevyemmin ja ilmavammin kuin Jeanne
D’Arcissa. Tällä kertaa
katsojan ei tarvitse korvennella
penkillään, vaan karikatyyriset hahmot
kantavat elokuvan lävitse. Elokuvan
heikkoutena ovat turha alleviivaaminen
ja myötähäpeää herättelevä
lopetus. Omien tuotemerkkien
yhdistäminen uuteen lähestymistapaan
jää keisarin uusien vaatteiden
tasolle, mutta toisaalta elokuva on
herkullinen viihdepala ohjaajalle
ominaiseen tyyliin.
Outi Hakola |
