| 27
Dresses – hääkuumetta
27 haukotusta
Jokakesäisen
hääruljanssin lähestyessä ja
television puskiessa aiheeseen
liittyvää tosi-tv:tä saapuu
elokuvateattereihin hääkarkeilla
kuorrutettu romanttinen höttö, jonka
tietä käsikirjoittajan ruudulta Suomen
valkokankaille asti voi ainoastaan
ihmetellä.
Suurimpana
selittävänä tekijänä on luultavasti
pääosanesittäjä Katherine Heigl,
joka on tullut tutuksi niin Greyn
anatomiasta kuin männävuotisesta Paksuna-elokuvasta.
Viimeksi mainittua Heigl nimitti
jälkeenpäin seksistiseksi, ja mikäli
kyseinen termi on siitä
paikkansapitävä kuvaus, ei tälle
tekeleelle löydy enää sanoja.
27
Dresses kertoo uhrautuvasta
Janesta, joka on ollut elämänsä
aikana 27 kertaa morsiusneitona. 28.
kerta uhkaa olla vähemmän
miellyttävä kuin aikaisemmat, sillä
sulhasen paikalla on Janen romanttisten
unelmien kohde ja morsiamena oma sisko,
josta jokainen itseään kunnioittava
bridezilla voisi ottaa oppia. Soppaa
saapuu raportoimaan vastentahtoinen
toimittaja (James Marsden), joka
päätyy kirjoittamaan itse häiden
sijaan moninkertaisesta morsiusneidosta.
Romanttisia
komedioita pääsee harvemmin kutsumaan
yllättäviksi, eikä sitä odota
ainakaan valtavirran
amerikkalaistuotannoilta. Eri asia
kuitenkin on, kannattaako yhteen
elokuvaan tunkea joka ikinen mahdollinen
ja mahdoton lajityyppiklisee. Toinen
elokuvan monista virheistä on, että
Katherine Heiglistä yritetään tehdä
harmaata hiirulaista, mikä ei
tietenkään onnistu. Ei, vaikka tämän
kuinka tunkisi rumiin kukkapaitoihin.
Muuten sympaattinen Heigl onnistuu
suhteellisen hyvin, sillä hän
kannattelee elokuvaa minkä
umpityhmiltä repliikeiltään pystyy.
Ainoat
hauskat heitot pääsee sanomaan
romanttisten komedioiden perinteen
mukaisesti päähenkilön paras
ystävä, joka esitetään hyveellisen
ja siveän Janen vastakohtana.
Miespäähenkilön voisi hyvin jättää
mainitsematta, sillä aivan kuten
sulhanen tosielämän ökyhäissä,
jää myös pääosanesittäjä James
Marsden täysin statistiksi.
Elokuva ei naura
megaluokan hääspektaakkeleille, eikä
päähenkilön rakkautta häitä kohtaan
ironisoida kertaakaan. Päinvastoin,
mikäli ihminen ei halua näyttävästi
naimisiin, pitää tällä olla jotain
myös rakastumista vastaan. Häille
uskalletaan naurahtaa ainoastaan
silloin, kun ne on toteutettu
mauttomasti.
Elokuvassa naisen
elämän suurin nöyryytys on olla
naimaton ja suurin synti olla
siivoamatta poikaystävänsä asuntoa. 27
Dresses toistaa väsymykseen
asti (väärin)käsitystä siitä, että
jokainen pikkutyttö haaveilee
häistään. Vaikka jopa aivan
täysijärkisten suomalaisnaisten kuulee
perustelevan aikuiselämän
prinsessakotkotuksiaan kyseisellä
lausahduksella, ei kukaan kaipaa moisen
roskan levittämiseen romanttista
komediaa, joka ei ole romanttinen eikä
hauska.
Laura Helle |