|
21 grammaa
Tarinoita kuolemisesta
Yli kolme vuotta kiitellyn Amores Perrosin
jälkeen meksikolaisohjaaja Alejandro González Iñárritulta tulee nyt
ensi-iltaan 21 Grammaa. Elokuva on jo kerännyt palkintoja
maailmalla ja pari Oscar-ehdokkuuttakin on tilillä. Elokuva ei kuitenkaan
yllä aivan odotusten tasolle.
Kuten Amores Perrosissa, myös 21
Grammassa ohjaaja sekoittaa tarinan kulkua rikkomalla lineaarisen
aikajanan. Aivan ensimmäinen kohtaus on tarinan loppupuolelta ja siitä
eteenpäin juoni poimii tapahtumia menneestä ja tulevasta. En ole
ensimmäinen kriitikko, joka epäilee tämän ratkaisun toimivuutta. Viimeisen
reilun kymmenen vuoden aikana tätä kikkaa on käytetty jo uuvuttavuuteen
asti. Pahempi ongelma on kuitenkin siinä, että keino ei oikeastaan anna
mitään lisäarvoa 21 Grammalle, paremminkin toisin päin.
Alkupuolella hyppely luo vielä jännitystä ja tarttuvuutta, kun
väläytellään lyhyitä otteita tapahtumien ratkaisukohdista. Vähitellen
siksakkia on kuitenkin tehty niin paljon, että kokonaiskuva alkaa tulla
katsojalle selväksi. Paljastuu, että tarina ei käänteiltään olekaan
tavanomaista kummoisempi. Viimeinen neljännes vertautuu siihen, että
katsoisi esikouluikäisen kokoavan palapeliä. Toivoo, että ohjaaja/lapsi
saisi nopeasti asetettua loputkin palaset oikeille paikoilleen.
 Toki
21 Grammalla on hetkensä. Synkeä tunnelma pitää kourissaan,
kun ihmiset ja heidän ympäristönsä tuntuvat olevan jatkuvassa lakastumisen
tilassa. Teemoihin – kuten kuolema, syyllisyys, armo ja elämän
tarkoituksen etsiminen – on saatu monessa kohtaa pysähdyttävää
sisältöä. Keskeiset näyttelijät hoitavat työnsä joko hyvin tai
erinomaisesti, varsinkin Benicio Del Toroa on aina sykähdyttävä seurata.
Erityisesti on myös mainittava kameratyöskentely, joka vangitsee loistavasti
henkilöiden kasvoilta maallisen taivalluksen raskaudesta kertovia merkkejä.
Päähenkilöt Naomi Wattsia myöten näyttävät välillä yksinkertaisesti
rumilta.
Ansioistaan huolimatta elokuvan olisi toivonut kuorivan
sisuksistaan esille yllättävämpiä aineksia. Seuraavalla kerralla
Iñárritulla tulisi olla hallussaan kunnon tarina, jota ei tarvitse
poppakonsteilla sekoitella.
Toni Keränen
|
