Veteraaniohjaaja Richard Donner ohjasi pitkään jatkuvalla syötöllä menestyselokuvia, kunnes putki katkesi kahteen floppiin, Tappavan aseen nelososaan ja Aikamatkaan (2003). Vanha kehäkettu ei ole kuitenkaan valmis siirtymään eläkeläiseksi edes 76 vuoden iässä, eikä intensiivisen toimintadraaman 16 Blocksin perusteella siihen ole mitään tarvettakaan.

Donner on palannut kirjaimellisesti juurilleen, nimittäin synnyinkaupunkinsa New Yorkin ahtaille, meluisille ja elämää nähneille kaduille. Poliisilaitokselta oikeustalolle on kuusitoista korttelia, ja ohjaaja imee joka metrillä irti yhä enemmän Nykin olemuksesta. Korttelinvälit taittuisivat ruuhkassakin vartissa, mutta elokuva ei olekaan matkadokumentti vaan poliisi Jack Mosleyn (Bruce Willis) pieleen menevä saattokeikka. Todistajaksi suostunut pikkurikollinen Eddie (Mos Def) yritetään tappaa Mosleyn omien virkatoverien toimesta.

Donner osaa vielä yllättää. Elokuva on pinnaltaan jännittävää toimintaa, mutta sisimmässään 16 Blocks on fatalistinen, suorastaan melankolinen draama, joka ei lankea turhaan mustavalkoisuuteen. Kenelläkään ei ole puhtaita jauhoja pussissaan, eikä kukaan tunnustaudu "hyväksi ihmiseksi". Elokuva ei kulminoidu massiiviseen tulitaisteluun tai pahojen jätkien demonisoimiseen, vaan henkilökohtaisiin valintoihin ja kykyyn kantaa vastuu omista teoista. Näihin valintoihin kuuluu kyky myös muuttua niin halutessaan.

Miltei reaaliajassa esitetty odysseia on lyhyen kantaman road movie, jossa äijäkaksikko irtautuu hetken ajan vapaaksi itsestään ja ympäristöstään ennen kuin ympyrä sulkeutuu taiteen sääntöjen mukaisesti. Tarkkaan rajattu tilanne vain muutaman päähahmon voimin ei toimisi ilman hyviä roolisuorituksia, mutta sekä Willis, Def että korruptoitunutta etsivää erinomaisesti esittävä David Morse vastaavat huutoon.

Varsinkin Willisin suoritus on vankalla pohjalla. Kuten usein ennenkin, Willis esittää kyynistä, alkoholismiin taipuvaista oman tiensä kulkijaa joka ei piittaa säännöistä. Miestä voisi halutessaan syyttää saman hahmon esittämisestä yhä uudestaan – niinhän teki esimerkiksi John Wayne, jonka mieskuva oli oman aikansa peili.

Willis ei ole kuitenkaan jäänyt vangiksi yhteen aikakauteen tai hahmoon, vaan hänen ruumiillistamansa miestyyppi vanhenee ja syventyy siinä missä näyttelijä itse. Die Hard – vain kuolleen ruumiini ylitse -elokuvan (1988) vastarannankiiski John McClane oli nuorekas, aggressiivinen ja rehvakkaan suupaltti. Mosley puolestaan on elämään ja itseensä pettynyt, alussa suorastaan apaattisen välinpitämätön keski-ikäinen mies, jolle pullo on pakotie.

Mosleyn repliikki "elämä on liian pitkä, ja kaltaisesi vain pidentävät sitä" on kaukana periamerikkalaisesta toimintasankarista, edes antisankarista. Jos 16 Blocks olisi vailla ammuskelua ja takaa-ajoja, sinnikäs mutta pessimistinen Mosley sopisi täysin Henning Mankellin luomuksen komisario Wallenderin ja muiden eurooppalaisten poliisimiesten seuraksi ryypylle.

Jussi Lahtonen

 © Film-O-Holic.com 29.6.2006
- kaikki oikeudet pidätetään -